okonarpisia ... ja muutamia
vanhoja vaimoja, liinat kuumuuden taehden paeaelaelta niskaan sysaettyinae.

Hattupaeisten ja hienommasti puettujen joukossa--Kerttu tunsi
allianssi-yleisoensae hyvin--ei ollut ainoatakaan, joka olisi ollut
arvossa Kerttua ylempi tai edes tasalla. Mutta ilmeisesti kaikki naemaekin
kaipasivat niitae ylhaeisiae, niinkuin Kerttu. Ja monet tuntuivat osottavan
Kerttuun ja tiedustavan naapureiltaan kuka haen oli, mutta naapurit
naeyttivaet sanovan: ei, se on vaan kapteenska se ja se.

Pappi jo saarnasi. Janoovina tuijottivat ihmiset haeneen, odottaen
milloin haen ottaa puheeksi sen tapauksen, joka vuorena seisoi kaikkien
mielessae. Mutta pappi saarnasi vanhaa vaalisaarnaansa sielujen
lunastuksesta eikae ottanut sitae puheeksi. Ja niin alkoi jaennitys
lauhtumistaan lauhtua, kuuma vaihtoi sen vaesymykseksi ja joku jo
torkahtelikin.

Viimeisiin asti Kerttu toivoi, ettae ne sieltae tulevat. Yhtaemittaa haen
kaeaenteli paeaetaensae salin peraelle naehdaekseen olisivatko ehkae myoehaestyneet
ja senvuoksi jaeaeneet muiden taakse. Mutta ei vaan ketaeaen naekynyt.
Kerttua jostain syystae niin sanomattomasti haevetti edustaa taessae noiden
hattupaeisten kanssa parempia ihmisiae, ettae haen olisi mieluummin vaikka
maan alle vajonnut kuin siinae kauemmin istunut. Ja papin asiattomat
puheet haentae taellae kertaa suorastaan kyllaestyttivaet. Ottamatta osaa
loppuvirteen haen sentaehden nousi kesken kaikkea ja alkoi tunkeutua pois,
jolloin hyvae toinen puoli seurakunnasta myoeskin nousi ja alkoi laehteae.

Kerttu ei osannut ihmeekseenkaeaen selittaeae taetae asiaa. Seuraavina pyhinae
haen koetti kaeydae muissa kirkoissa, mutta kerta kerralta sai vaan yhae
varmemmin todistaa, ettei papit puhuneet mitaeaen taestae asiasta ja ettae
vaeki viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta kirkoista vaehenemistaeaen
vaeheni. Ei mennyt vuottakaan, kun tapahtui jo niinkin, ettae haenen
tullessaan Allianssitaloon pappi seisoi hajamielisenae lavalla
neuvottelemassa lukkarien kanssa pidettaeisiinkoe vaeen vaehyyden taehden
ollenkaan jumalanpalvelusta. Vapaaherratarta ei naekynyt missaeaen, ei
kirkoissa eikae kaduilla; kerran vaan lensi vaunuissa Kertun ohitse,
silloinkin kaeaensi paeaensae muuanne, koska varmaan ei huomannut. (?)

Syksyllae, jotenkin vuoden kuluttua siitae ensimaeisestae kirkossakaeynnistae,
tapahtui, ettae Kertun lapset, jotka kaevivaet samassa koulussa kuin
vapaaherrattaren lapset, tulivat pyytaemaeaen aeidiltae