sa eli salaisena "mallina" olivat nytkin jotkin Kertulle
naekymaettoemaet, hienon hienot ylimyshenkiloet jossain kaukana,
tuntemattomassa maailmassa. Ja vaikka siis Hannes puhui aina
koeyhaelistoestae ja ankarilla sanoilla tuomitsi saeaetyhenkiloeitae, huomasi
Kerttu selvaeaen, ettae mitae hienommaksi Kerttu oppi sekae puheiltaan ettae
muulta kaeytoekseltaeaen, sitae tyytyvaeisempi oli Hannes. Naemae huomiot
kumosivat Kertun silmissae kaikki Hanneksen puheet ja toimet, ja Kerttu
oli perin juurin vakuutettu siitae, ettae kapteeni kulkee
vallankumouksellisissa harrastuksissaan tietaemaettaensae vasten omaa
onneaan ja sisaellisiae taipumuksiaan.

Mennessaeaen Allianssitalolle Kerttu naeki kuinka taemaen haemmaestyttaevaen
tapauksen johdosta kaikkiin muihinkin kirkkoihin kulki joka suunnalta
ihan tulvaamalla vaekeae. Ja ymmaertaeen syyn taehaen tulvaan ja tuntien
innostavaa, asiallista yhteyttae semmoisen ihmisjoukon kanssa haen
ajatteli ylpeydellae omaa kirkkoansa, jossa he viime vuosina niin monasti
olivat rukoilleet Suomenkin puolesta ja tunteneet kaikesta
ulkopuolisesta raehinaestae huolimatta rukouksiensa voimalla ikaeaenkuin
pitaevaensae maan kohtaloa kaesissaeaen.

Kertun tullessa perille oli Allianssillakin sellainen vaeentungos, ettae
ensin naeytti melkein mahdottomalta paeaestae etupenkeille. Mutta nyt jos
koskaan piti Kertun juuri sinne paeaestae, sillae vaikka kaikki muu vaeki
olikin utelias kuulemaan mitae pappi on tapauksesta sanova, kohdistui
Kertun uteliaisuus ainakin yhtaepaljon siihen, miten vapaaherratar oli
haeneen sen johdosta katsahtava ja mitae ehkae sanovakin.

Kerttu alkoi sentaehden lastensa kanssa tunkeutua askel askeleelta
eteenpaein, ja ainoastaan haenen ulkonainen kauneutensa ja ne eri
aeaenenpainoilla lausutut kohteliaisuudet ja pyynnoet, joita haen niin
viehaettaevaesti osasi jaella kaikille syrjaeytettaeville, estivaet haenen
tukehtumasta ja auttoivat vihdoin paeaesemaeaen toivotuille perille.

Ensimaeisillae penkeillae olikin tilaa vaeljaeltae.

Tehtyaeaen lastensa kanssa hartauskumarruksen Kerttu senvuoksi katsahti
kohta ihmetellen ympaerillensae.

Vapaaherratarta ja koko sitae muuta seuruetta ei naekynyt missaeaen, ei ensi
penkeillae, ei oikealla eikae vasemmalla lehterillae, ei takalehterillae
eikae keskellae. Pappi oli kuitenkin jo esillae ja virttae veisattiin, jopa
oltiin paeaesty sen loppupuolelle. Ylimysten paikoilla istui joitakin
nuhkatakkisia, kaljupaeisiae, punanaamaisia, r