e.

Kapteenin ensimaeinen tunne oli vaan pelkkae ruumiillinen: niinkuin
suunaton muurahaisparvi olisi laehtenyt juoksuun pitkin haenen
selkaeaensae, noussut niskaan ja siitae muuttunut haenen oman tukkansa
pystyyn-kohoamiseksi. Silmaeteraet mustuivat ja kasvot kalpenivat. Sitten
sama tunne muuttui ajatuskuvaksi: niinkuin kauan jonakin matalana
laetaekkoenae seisonut aika olisi elaevaenae voimana koonnut siipensae ja
laehtenyt liikkeelle. Tulevaisuuden kaukaiset sadut muuttuivat
nykyisyyden leimuaviksi liekeiksi. Nyt, nyt se tuli! ajatteli kapteeni
tietaemaettae itsekaeaen vielae mikae se tuli. Haen vaan tiesi, ettae tullut oli
se, mikae teki haaveesta toden ja oli ikuisiksi laehtemaetoentae niinkuin
kirveenisku kaadettavan puun juureen.

Vasta pitkaen ajan kuluttua puhkesi ajatuskuva elaevaeaen sanamuotoon:

"Kuka ottaa kansalta sen noeyryydenuskon?" huusin minae aesken voimatonna
itselleni, ja olisinko aavistanut, ettae he sen itse minun puolestani
tekevaet!

Mutta kun kapteeni heraesi ajatuksistansa juoksi kansaa jo kaikilta
kadunkulmilta keskikaupungille paein.

4.

Niinkuin kapteeni oli saattanut hyvin arvata Kerttu suuresti kauhistui
taetae tapausta ja sanoi tekoa jumalattomaksi.

Asettui kohta sille kannalle kuin olisi kapteeni sen kertomisella
tahtonut tuoda ja luullut tuoneensa esiin ehdottomasti sitovan
todistuskappaleen haenen jumalisuuttansa vastaan. Ja alkoi sentaehden
kiivaasti vaeittaeae kapteenia kumoon, ennenkuin taemae oli vielae mitaeaen
muuta ehtinyt sanoakaan kuin vasta kertoa tapauksen paeaepiirteet.

Vaikkei kapteeni vielae sittenkaeaen mitaeaen sinnepaein sanonut, tulistui
Kerttu uudelleen aivan itsestaeaen, ja rupesi vielae kiivaammin
todistamaan, ettae teon oli tehnyt se yksi omin paein, ikaeaenkuin toinen
olisi istunut ja lakkaamatta vaeittaenyt kaikkien herrain muka yksissae
neuvoin seisoneen rappusilla ja ampuneen...

Kapteeni ei todellakaan puhunut halkaistuakaan sanaa mistaeaen
semmoisesta.

Vaehaen aikaa kiihkoiltuansa Kerttu teki paeaetoeksensae ja vaikeni. Jotakin
mykaesti vaeittaeaekseen, niinkuin kapteeni, haen heti seuraavana pyhaenae
sanaakaan sanomatta pukeutui mustiinsa ja hyvin asiallisena ja totisena
laeksi Allianssitaloon, joka oli haenen kirkkonsa ja hartaushuoneensa.
Siellae oli haen kuuleva jylisevaen tuomion ja kaikki ne todistukset
kapteenin kantaa vastaan, joita haen olisi niin tarvinnut, mutta ei itse
osannut loeytaeae. Sillae jos murhasta odotettiin j