lmaestae silmaeaen olisi monesta syystae kenties vaehaen epaemukavaa, mutta
ettae se olisi ollut naein sanomattoman, melkeinpae sietaemaettoemaen vaikeaa,
sitae ei haen toki ollut osannut ajatella.

Pyyhkaeisten nopealla liikkeellae suunsa kuivaksi ryypyn jaeljiltae Hinkki
teki tervehdykseksi kapteenille hunoeoerin, mikae vaan hullummin lisaesi
heidaen merkillisen epaesuhteensa hankaluutta.

Silmiin katsahtamisesta ei voinut olla kysymystaekaeaen.

Kapteeni myoes tuli sanoneeksi paeivaeae vaehaen niinkuin sotamiehelle eikae
osannut siitae isaellisestae aeaenilajista tulla. Haen hikoili sen aeaenilajin
vuoksi ja sittenkin vaan pysyi siinae. Keskustelun aikana Hinkki nosti
kaksi kertaa kaetensae lakinlippaalle, niinkuin esimiehiae puhutellessa.

Kapteeni teki viimeisen ponnistuksen, laehestyi Hinkkiae tuttavallisemmin,
ja vaelttaemaettae enaeae sinuttelemista sanoi aivan hiljaisella aeaenellae:

--Kas kun rupesit polisiksi?!

Taelloein haen tuli aivan vahingossa katsahtaneeksi Hinkin silmiin ja
Hinkki haenen silmiinsae. Kapteeni hymaehti nolosti ja haenen asemansa kaevi
vielae tuhat kertaa vaikeammaksi. Sillae siinae lyhyessae silmaeyksessae
yhtaekkiae osat vaihtuivat ja heidaen suhteensa vaelaehti esille semmoisena
miksi se oli jaeaenyt Hinkin merille laehtiessae. Eikae se paikka, jossa he
nyt seisoivat, ollut kaukana siitae paikasta, jossa haen oli herrat
porttolasta ajanut ja Hinkki haenet polisien kynsistae pelastanut.--
Niinkuin Hinkki nytkin olisi sanonut: tunnustatko kuninkaaksi vai et?
muuta ei taessae kysytae!--Niinkuin ei ainoakaan paeivae olisi siitae saakka
ohi vieraehtaenyt! Hinkki seisoi haenen edessaeaen kaeskijaenae ja haen
tottelijana. Hinkki oli kuningas, haen alamainen, ja aivan yhtae vaikea
kuin silloin olisi ollut muuttaa taetae suhdetta, yhtae paeaesemaettoemissae
tunsi kapteeni nytkin olevansa. Haen sentaehden, asettuen puoleksi Hinkin
kannalle ja puoleksi pysyen sotavaeenkapteenina kysyi kuiskaamalla:

--Maksaako ne hyviaekin rahoja?

Mutta sai Hinkin puolelta ainoastaan tylyn katsahduksen, joka ilmaisi,
ettae Hinkki piti heidaen vanhat suhteensa ainiaaksi menneinae ja siis
hylkaesi kapteenin tarjouksen laskeutua ainoastaan puoleksi entiselle
tasalle.

Hinkki teki siis taas hunoeoerin ja sanoi:

--Herra kapteeni, meillae on kuukausipalkkaa----

--Ei, ei, ei,--pysaeytti kapteeni, ja jaettaeen sekae sinuttelemisen ettae
teitittelemisen loeysi keskitien sanomalla vaan nimeltae:--Hinkin pitae