li.

"Ne on poikia!--ajatteli Hinkki,--eipae taemmoeistae minun aikanani
ollutkaan".

Ja seurasi kulkuetta uteliaana heidaen kokoushuoneelleen.

Taeaellae Hinkki vaipui silmilleen rukouksiin, niinkuin kaikki muutkin, ja
otti viereensae neitosen, joka tuli kysymaeaen tunteeko haen Jeesuksen.

Hinkki vakuutti tuntevansa hyvin Jeesuksen, ja istuutuen kaulatuksin
penkin eteen he antautuivat hartaihin rukouksiin. Venyvien, itkevien
rukousaeaeniensae keskeltae Hinkki aekkiae muuttuneella aeaenellae kysyi
neitoseltaan: paljokos palkkaa annetaan armeijan luutnantille? Ja
neitonen, keskeyttaeen haenkin rukousnuottinsa, vastasi Hinkille ja
ilmaisi palkan, sekae jatkoi sitten itkujansa, hyvaessae toivossa Hinkin
sielun pelastamisesta ja armeijaan astumisesta. Sillae pitaeaehaen ihmisen
vaehaen maallisestakin palkasta tiedustella.

Hinkki otti tytoen morsiameksensa, sillae mielenkiintonsa kasvoi
kasvamistaan ja haen tahtoi tutkia armeijan asiat perin pohjin.

Naeiden tutkimustensa aikana haen pelasi kaiken aikaa myoes isaensae edessae
hurskasta. Frans uskoi vihdoin pojassa tapahtuneen suuren kaeaentymyksen,
ja kun itsekin oli jumalinen ja kaevi joka pyhae kirkossa, miellytti haentae
taemae asia sanomattomasti ja haen teetti Hinkille hienot vaatteet ja
tarjosi siistin asuinhuoneen kivimuurissaan, ja vaehaen rahaa.

--Naeetkoes, naeetkoes, ettae sinun kaey hyvin, kun vaan uskot!--iloitsi
morsian korviin asti Hinkkiin rakastuneena.

Hinkki alkoi olla jotenkin selvillae pelastusarmeijan perustuksista.
Paljon yhteistae haen kyllae huomasi oman uskonsa ja heidaen uskonsa
vaelillae. Naemaekin ihmiset naeet haenen mielestaeaen _elivaet_, sillae ei heillae
ollut entisyyttae eikae liioin tulevaisuutta mielessaeaen, vaan he
kukoistivat jokaisen paeivaen paisteessa semmoisena kuin kukin paeivae oli.
Eikae Hinkillae olisi ollut mitaeaen sitae vastaan, ettae olisi ruvennut
heidaen kanssansa kukoistamaan ja vielae paeaelliseksi paeaessyt kuolemansa
jaelkeen iankaikkiseen autuuteen, mutta siinae oli yksi arveluttava ja
paha kohta: He kyllae sanoivat tekevaensae Jeesuksen tahtoa, mutta laehemmin
tarkastellessa tottelivatkin kaikki omia kapteenejansa, jotka tottelivat
jotakin kenraalia. Taemae seikka oli Hinkistae naehden ratkaiseva. Haenen
omassa uskossansa oli paeaeasiana juuri se elaemaenviisaus, ettae ymmaersi
aina ja kaikkialla pysyae irti toisten komennusvallasta, saeilyttaeen
itselleen tilaisuuksia livahtamaan vapaaksi, jos milloin sat