inua--jo ilmiliekissae muualla. Kerran kaikki kansat
omistavat sosialismin, ja kuka silloin, kuka silloin, sanon minae, lataa
tykin ja laukasee sen? Kuka ampuu koeyhaelistoen riveihin, silloinkuin
kaikkien kansain koeyhaelistoet ovat veljinae? Tyoemies on tyoemiehen veli
eikae valtakunnat eivaetkae valtameret erota sitae veljeyttae. Tyhjaeksi
hiukkaseksi kaikkisuudessa katoaa se, ken taetae mahtia vastustaa! Kansa,
tervehdi paeivaeae, joka vastaasi pimeydestae nousee! Kansa, ota vastaan oma
suuri tulevaisuutesi! Yoepeikot pakenevat! Pimeyden voimat hajoovat!
Yksityiset rikkaudet maatuvat ja maetaenevaet! Koeyhaelistoen rikkaudet nousee
niiden haudalle! Koeyhaelistoe, tunne rikkautesi ja voimasi: kaikkien
kansain koeyhaelistoet, yhtykaeae!

--Tuhatvuotista valtakuntaa se meinaa?--sanoi Hinkki, mutta nyt ei haentae
ollut enaeae peltiseppaekaeaen kuuntelemassa, ja muurari, jonka huulet
tavallisesti olivat lujasti kokoonpuristuneet, katseli nyt suu auki ja
ammottavin silmin puhujaan paein, tuskin kuullen mitae Hinkki sanoikaan.

--Saatanan perkele!--kiroili Hinkki suutuksissaan puoliaeaeneen.

Mutta nyt tuli sellaista, jolle sentaeaen Hinkkikin lakkiansa kohautti.

Mustatukka, kaesiaensae huitoen ja taivaisiin osottaen rupesi sanomaan,
ettae herrat olivat tyoevaeen sanomalehdeltae kieltaeneet paperin ja
pysaeyttaeneet saehkoevirran, joten painokonetta ei saanut liikkeelle.--He
tahtovat tukahuttaa meidaen veljeysaatteemme jo sen kaetkyeeseen! huusi
haen.--Mutta miten me siihen vastaamme? Veljet! parikymmentae vahvaa
kaesivartta, ja koneenhyrrae pyoerii miesvoimalla!

Kun haen taemaen oli sanonut, nousi innostus ylimmilleen ja kohta tarjoutui
toista sataa vahvinta miestae painokonetta liikuttamaan. Naeistae rupesi
joukko valitsemaan tarpeellisen maeaeraen kaikkein vahvimpia.

Mustatukka jatkoi:

--Mutta ei sillae hyvae. Kone rupeaa kaeymaeaen, mutta mille painetaan?
Herrat tekivaet meille paperilakon. Hyvae, kerran tulee meidaenkin vuoromme
tehdae lakko. Varjele, kun meidaen kaesivartemme kerran painuu alas ja
heitae palvelemasta kieltaeytyy! Me lypsaemme heidaen lehmaensae, me leivomme
heidaen leipaensae, me rakennamme heidaen huoneensa, me luomme heidaen
tiensae, me kivitaemme heidaen katunsa, me linjotamme heidaen rautatiensae,
me kaeytaemme heidaen tehtaansa, me pystytaemme heidaen kirkkonsa, me olemme
heidaen polisinsa ja heidaen armeijansa. Varjele, varjele! sanon minae, kun
me kerran tyoestae lakkaamme! Kuka on si