n summa oli, ettae
ei ollut ainoastaan naimisiin mennessaeaen kapteeni suostunut johonkin
vaehaepaetoeiseen vihkimiskysymykseen, vaan koko haenen muukin elaemaensae
vaehitellen ja varmaan oli askel askeleelta suistunut porvarillisen
elaemaentavan uralle: lapset kaevivaet tavallista herraskoulua, saivat
pianotunteja, palvelustyttoe tiskasi, kiillotti kengaet ja veivasi
mankelia. Taemaen asian seurauksena taas oli, ettae kapteeni erottui
vaehitellen kokonaan siitae alemmasta kansanluokasta, jossa haenen olisi
pitaenyt myoeskin vallankumousta valmistaa. Se tyoe oli epaetoivoisin
kaikesta, sillae siellaekin kaikki ajattelivat joko niinkuin aeiti, Frans
ja Kerttu: taeytyy olla rikkaita, ettae koeyhaet saisi tyoetae, taikka
niinkuin Hinkki, ettae taeytyy olla rikkaita, sillae ketae muuten
pettaeis!--Kerran jylisee! ajatteli tosin kapteeni. Mutta haen ajatteli
sitaekin yhae harvemmin.

Niinpae juuri eilispaeivaenae haen oli tavallisuuden mukaan istunut
kirjotuspoeytaensae aeaeressae katselemassa ikkunasta katuelaemaeae. Niinkuin
tavallista, tuntui huoneessa hienon hieno hajahdus siitae vaekevaestae
tupakista, jota aeiti yhae kaesillaensae hierteli ja kaupitteli, ja joka
kaikista trossilattioista ja korkkimatoista huolimatta hermostuttavasti
tunkeutui ylaekertaan. Niinkuin tavallista kuuli haenen korvansa myoeskin
tyhjien pullojen kolinaa, kun kuski kantoi niitae laatikossa aeidin
puodista rattaillensa. Taemae vanha ristiriita, ettae haen, jonka olisi
pitaenyt heraettaeae ihmisiae tuntemaan suunnatonta noeyryytystaensae elaeessaeaen
rikkaiden komentamalla tyoellae, itse eli suureksi osaksi aeitinsae
varoilla, joka kaupitsi tupakkia ja moei viiniae ties kelle,--taemaekin
kiljuva ristiriita oli vuosien vieriessae vaehitellen muuttunut
jokapaeivaeiseksi tottumukseksi ja sentaehden herennyt vaivaamastakin.
Taellae kertaa haen oli sentaeaen juuri taas sanomaisillaan itsekseen:
kerranhan jylisee! kun huomasi, ettae kadulla tapahtui jotain tavallista
enemmaen mieltaekiinnittaevaeae. Suurella pauhulla ja melulla ja raehisevaen
katupoikajoukon seuratessa kulettivat polisit humaltunutta aemmaeae, joka
raivokkaana, purren ja potkien heitae, teki hurjaa vastarintaa. Polisit
koettivat saada sitae ajurinrattaille, mutta turhaan, sillae he eivaet
tahtoneet vaekijoukon taehden siivottomasti nostaa. Kun kapteeni oli
taitava voimistelija ja vielae taitavampi painija, harmitti haentae polisin
taitamattomuus ja haenen teki kovin mieli naeyttaeae he