ille kuinka mies
koreasti nostaa mokoman rimpuilijan minne vaan halutaan. Kun polisit
uudestaan pilasivat asiansa, ei kapteeni enaeae malttanut jaeaedae
toimettomana katselemaan, vaan meni kadulle nostaakseen polisien opiksi
aemmaen mitae siivoimmin rattaille. Silloin haen haemmaestyksekseen rupesi
naekemaeaen jotain tuttua sen kasvoissa, sydaen kouristui, kauhu loei mielen
lamauksiin: se oli--tuo nainen oli joskus jossain hennoilla kaesillae
silittaenyt haenen kasvojansa,--se oli Hinkin vanha morsian!--Kapteeni
jaetti asian polisien haltuun ja juoksi takasin sisaelle. Sydaen loei
raivokkaasti. Niinkoe pitkaelle haen oli jo tullut! Magda, onneton Magda!
Kun sinae kaesillaesi minua silitit, sanoit sinae: kerran tulet ottamaan
minua, silloin on sinulla suuret viikset... Ja minulla on suuret viikset
ja minae tulin ottamaan sinut, mutta--polisina! Taemae ajatus taerisytti
kapteenin mielen syvimpiae pohjia myoeten. Miksi et jo tule vallankumous!
Miksi olet ikuisella viipymisellaesi paaduttanut minut ja yhae paadutat
taetae suurta porttolaa, jota yhteiskunnaksi sanotaan. Tuletko sinae
koskaan vai oletko sinae niinkuin suuri petos: sinae vaan _lupaat_ tulla,
ettae me siihen hetkeen asti antaisimme kapakkain seista ja porttokin
rehottaa, ja sinae sillaevaelin meidaen vihamme lauhduttaisit ja meidaen
parhaat voimamme herpaisisit ja intomme lokaviemaereihin hukuttaisit,
ettei sitae hetkeae koskaan, ei koskaan tulisi! Kuka olet sinae pettaejae?
Sillae pettaejae sinae olet, paholainen, piru sinae olet mustassa
petosmielessaesi! Saatana itse sinae olet! Etkae enaeae saa minua pettaeae!
_Nyt nyt, nyt_ tulkoon vallankumous, nyt paikalla, aseita minulle! nyt
lakasen taemaen porttolan puhtaaksi... Kerttu tapasi kapteenin sellaisessa
raivontilassa, ettae pahanpaeivaeisesti haetaeaentyi, ja rupesi rauhottamaan.
"Elae nyt noin--! Tuleehan se vallankumous, tuleehan se, jahka herratkin
oikein ehtii ryssaelle suuttua, ja entae ne--mitkae ne on--sosialistit?
sanotaanhan niidenkin villitsevaen kansaa, taeytyy olla kaersivaellinen,
Hannes kulta!"--Ja sai kuin saikin kapteenin tasapainoon, osaksi
aeaerettoemaellae sulollaan, mutta suureksi osaksi myoes sillae, ettae nuo
mainitsemansa seikat--mistae ihmeestae se ne olikaan taehaen tarpeeseen niin
pian keksinyt--todella olivat sangen huomattavia ja noin esitettyinae
muodostivat ilahuttavan valopilkun muutoin niin toivottomalla taivaalla.

Naeitae Kertun valtiollisia, aekkiae ja odottamatta esiinpulpa