aehaen suolaa ja vaehaen rahaa!
Mutta miksi muruihin tyytyisimme? Miksi ei ole kenenkaeaen paeaehaen
paelkaehtaenyt, ettae saerkyneen sammon sijaan on uusi sampo taottava! Emme
siihen enaeae tarvitse rahanalaisten tuskaa, ei orjain lietsomista ja
palkeiden painamista. Osto-orjan tyoetaekoe olisi onnen sampo? Ei, ja tuhat
kertaa ei! Uutta sampoa ei taota enaeae rahanalaisilla tyoevoimilla. Uuden
sammon takoo ainoastaan rahan kahleista irrottunut tyoe, sopusoinnun
innostama tyoe, sellainen tyoe, jota te teette pannessanne kohta
kaesivoimin koneemme kaeymaeaen, sellainen tyoe, jota te nyt teette
luodessanne paperia tyhjaestae, sellainen tyoe, jolla te taemaen
elaeimellisessae kilpailussa raadellun ihmiskunnan muutatte elaevaeksi,
henkivaeksi, vapaaksi sointulaksi. Elaekoeoen uusi Kalevan kansa! Elaekoeoen
uuden sammon takojat!

Hinkki ei enaeae taemmoeisiae puheita ymmaertaenyt eikae kuunnellut. Haen vaan
seurasi lakkien kiertoa. Haen naeki lakkien muotojen muuttuvan yhae enemmaen
pussimaisiksi, haen kuuli lakkaamattoman hopea- ja kuparivirran kilisten
vuotavan niihin, haen naeki rutistuneiden setelien sinne putoavan. Naeki
kaikkialla ympaerillaeaen suuren innostuksen elaehyttaemiae, haltioituneita
kasvoja, naeki kaesiae, jotka vaan yhaekin hakivat kaikista taskuista
vielaekoe olisi mistae ottaa, vielaekoe mistae itseaensae tyhjentaeae, naeki
naisia, jotka pudottivat lakkiin korvarenkaita ja sormuksia--

Ja kun rahat laskettiin, oli niitae hyvae joukko paeaelle 800.

Silloin sanoi Hinkki:

--Katos perhana, katos, katos perhana!

Taemae ei merkinnyt ollenkaan, ettae haen olisi ruvennut mustatukkaa
uskomaan tai kunnioittamaan, vaan ainoastaan, ettae rahoja oli lakkeihin
keraeaentynyt niin paljon.

Hinkki seurasi tarkkaan keraeystae toimittavia miehiae, jopa tunkeutui
rahoja laskettaissa keskelle mustatukan laehintae sakkia, naehdaeksensae
oikeinko ne laskevat ja oikeanko summan sitten todella ilmottavat.
Sitten seurasi vielae tarkemmin, mihin he rahat panevat, ketkae rupesivat
kasoeoereiksi ja kuinka paljon kunkin kasoeoerin taakse jaei. Ja pani tyystin
merkille, ettei naehtaevaesti kukaan tehnyt laskua siitae kuinka paljon
kullekin tuli, ainoastaan koko summasta oli heillae tieto. Rahat pantiin
taskuihin kourakaupalla, mutta ei yksikaeaen toistaan epaeillyt. Ja Hinkki
sanoi taas:

--Katos, katos perhana!

Koneen vaeaentaejiksi valitut miehet--niitae ei paraalla tahdollakaan saatu
valituksi alle viidenkymmenen, sill