ae kaikki pitivaet itseaeaen vaekevimpinae
ja siis tarkotukseen sopivimpina,--rupesivat kohta tekemaeaen laehtoeae
kirjapainoon. Silloin tuotiin liput, laulajat asettuivat eteen,
jaerjestivaet rivikkaein neljae miestae riviin, ja koko vaekijoukko laeksi
heitae seuraamaan kunniakkaalle matkalle, haltioissaan yhtyen lauluun.

Hinkki oli mennyt edelle aikaisemmin, ja jo laehestyessaeaen kaupungin
kivikatua kuuli laulun takaansa ja naeki kulkueen tulevan liehuvine
punalippuineen. Haen alkoi kulkea hitaammin, mietiskellen erotusta naeiden
ja pelastusarmeijalaisten vaelillae, jotka myoeskin kuljeskelivat noin
musiikin kanssa pitkin katuja. Eikae ymmaertaenyt toistaiseksi muuta
erotusta olevan kuin ettae naemae uskovat tuhatvuotiseen valtakuntaan, joka
pitaeisi tulla maan paeaelle noin tuhannen vuoden peraestae, mutta
pelastusarmeijalaisten valtakunta tulee taivaasta ja pikemmin, koska se
tulee kohta kuoleman jaelkeen. Molemmissa uskoissa oli Hinkin mielestae
paljon enemmaen yhtaelaeisyyksiae kuin eroavaisuuksia.

Kun kulkue saavutti Hinkin, ei haen yhtynyt siihen, vaan jaei kaeymaeaen
kaeytaevaelle.

Taetae ohimenoa eivaet kulkueessa olevat Hinkin toverit voineet kestaeae,
rivien ja tahtiin laetkaehtelevien jalkain vuoksi, vaan haepeissaeaen
tippuivat yksitellen laulun tahtiin marssivista riveistae, ja takaa
tullen yhtyivaet epaetahdissa kaevelevaeaen Hinkkiin, pannen enin osa kaedet
housuntaskuihin niinkuin oli haenellae.

--Saatanan sammontakojat! sanoi joku heistae.

Ja rupesivat Hinkille haukkumaan mustatukkaa, kilvotellen kuka
mehevaemmin haukkua osaisi.

Mutta Hinkki hoki vaan heillekin sitae samaa:

--Katos perhana, katos, katos perhana!

Miehet joutuivat kahdenvaiheille. Toiset alkoivat koetteeksi peruutella
haukkumisen, joku kehasi.--

Mutta Hinkki ei puhunut mitaeaen ennenkuin kaeaennyttyaeaen kulkueen suunnasta
pois syrjaekadulle.

--Naeittekoes rahoja?--kysyi haen aekkiae.

Ja kun miehet sanoivat kyllae rahat naehneensae, aeaennaehti Hinkki ankaran
kysyvaesti:

--No?!

Ja sanoi:

--Onko se mikaeaen tyhmae mies, joka niin paljon _rahaa_ kokoon saa!

Miehet myoensivaet, ettae sellainen oli monelle viisaallekin aivan
mahdotonta.

--Ottakaa siis vaari, pojat!--sanoi Hinkki, merkitsevaesti silmaekulmainsa
alta heihin katsahtaen, ja niine sanoineen erkani heistae sillae kertaa.

Haen alkoi nyt kaeydae kaikissa mahdollisissa kokouksissa ja
tilaisuuksissa, missae vaan tiesi mustatukan liikkuvan. Omis