ta
tovereistaan haen silloin vielae pysyi paremminkin erossa kuin otti
mukaansa. Kulki yksin, hiljaa hissuksin. Kuunteli hartaasti, ei puhunut
mitaeaen. Pani kaikki muistiin. Iltasilla, kokouksista palattuaan lueskeli
myoehaeaen yoehoen pieniae, punakantisia kirjasia. Vaarille sanoi:

--Nyt saatte pian naehdae, ettae maat ostetaan veneh'ojalaisille vapaiksi.

Vaari ei tosin uskonut, mutta pani muistiin naemae Hinkin sanat, ja
hetken, milloin ne sanotut olivat.

Ajan tultua Hinkki meni sakkinsa kanssa ryssaen kasarmin taakse, ja
rupesi heille siellae sanomaan, ettae nyt taeytyy mennae oppiin.

He sanoivat:

--Mihin oppiin sinae meitae aikamiehiae kaesket?

Hinkki vastasi:

--Mustatukan oppiin minae teitae kaesken.

He ihmettelivaet suuresti naeitae Hinkin sanoja.

--Mitae sinae meitae mustatukan oppiin kaesket, emmehaen taida lukea emmekae
kirjoittaa?

Hinkki sanoi:

--Oppikaa ensin minulta mitae minae taidan.

Ja antoi heille kirjasia ja rupesi opettamaan heille aapista ahkerasti,
milloin kotonansa kirjotuttaen heillae puustavia, milloin taas lukemista
harjottaen Kaartin kallioilla, missae he, mahallansa loikoen, piirissae,
paeaet yhteen koottuina, taidossansa kilpaillen vuoronperaeaen lukivat ja
sitten kuulivat Hinkiltae arvostelun.

Eikae mennyt puoli vuotta, niin he jo osasivat lukea ja kirjottaa ja
paljon uusia asioita tunsivat niistae samasista Hinkin kirjasista. Ja
puhuivat Karl Marxista ja kapitaalista ja tuotannosta, kysynnaestae,
tarjonnasta ja kaikkiin Hinkin viekkaihin kysymyksiin osasivat vastata
taidokkaasti, kompastumatta.

Sillae eivaet Hinkin miehet olleet kollopaeitae, ei semmoisia ollut koskaan
Hinkin ympaerillae. Vaan joskin korttipelissae ja juopottelussa ja
kaikenkarvaisessa nurkkavehkeilyssae turmeltuneita oli monta, niin
sentaeaen kaikki olivat aelyltaensae aina kaikkein teraevimpiae mitae suuressa
kaupungissa loeytyi.

Ja kun Hinkki huomasi heidaet taitaviksi, sanoi haen:

--Nyt menkaeae mustatukan oppiin.

Ja Hinkin miehet alkoivat kulkea kokouksista kokouksiin ja oppivat
mustatukasta kaikki haenen sanansa.

Siihen aikaan mustatukka rupesi suurentamaan lehteaensae, sillae haen tahtoi
asiaansa yhae laajemmalle levittaeae. Mutta haen istui taitamattomien
keskellae eikae taitomiehiae lisaeaentynyt niin nopeasti kuin haen olisi
tahtonut asiansa ilmiliekkiin puhaltaa.

Sentaehden, kun Hinkin miehet tulivat haenen ympaerillensae ja haen heidaen
aelynsae huomasi, ihastui haen k