lloin kuivilla? Ja kuka silloin
kerjaeae? Minae kysyn: kuka silloin kerjaeae? Kuka silloin selkae kumarassa,
tihrusilmin, kynnyksen takaa leipaeaensae kerjaeae?

Taessae hukutti puhujan aeaenen kuulumattomiin ilmoja paisuttava hurraa- ja
hyvae-huuto. Mustatukka siveli tuulen hajottamat suortuvansa
jaerjestykseen, kohotti olkapaeaensae, ummisti silmaensae ikaeaenkuin pauhun
tyyntymistae odottaakseen, ja kun vaeki aekkiae hiljeni, oli kauan aikaa
vielae aeaeneti, nauttien tuhansien sielujen antautumisesta haenen luovan
aatteensa vaikutukselle. Avasi jaelleen silmaensae, olkapaeaet laskeutuivat,
ja eteenpaein kumartuen ikaeaenkuin ettae haenen tahallaan hiljennettyae
aeaentaensae voitaisiin kuulla, sanoi:

--Vai paperilakko!

Vaeki purskahti rajuun nauruun.

--Onnittelen teitae, hyvaet porvarit,--mutta vasta sitte kuin lakkonne on
onnistunut. Sillae totisesti sanon minae teille: jos te meiltae paperin
todella kieltaeae voisitte, emme epaeilisi riisua valkoiset paitamme ja
panna koneeseen sanomalehdiksi. Mutta te ette sitae meiltae ikinae estae. Ja
totta on myoeskin, ettae paitojen kaeyttaeminen sellaiseen tarkotukseen
kohtaa teknillisiae vaikeuksia.

Taas remahti vaeki nauramaan.

Mustatukka odotti viimeisenkin naurunaeaenen hiljenemiseen ja sanoi
sitten:

--Ei kai auttaisi muu kuin selvae raha, ja on "raeknaetty ulos", ettei
koeyhaelistoellae ole rahaa. Mutta katsokaahan, hyvaet herrat, onko
koeyhaelistoellae rahaa! Taessae on minun hattuni, ja jolla on suurempi paeae,
pankoon haenkin lakkinsa kiertaemaeaen, niin paeaesemme asiasta kohta
selville!

Syntyi yleinen riemukas innostuksen haelinae. Kaikki koettivat tunkeutua
lakkien ympaerille ja pian oli niitae kymmenkunta kiertelemaessae tuhantisen
vaekijoukon keskellae.

Hinkki tunkeutui nyt vaekijoukkoon naehdaeksensae tuliko lakkeihin
todellakin rahaa.

Sillae vaelin mustatukka jatkoi puhettansa ikaeaenkuin olisi tahtonut
soittaa kuulijoillensa yhae samaa innostuksen saeveltae. Haenen kasvonsa
muuttuivat jaelleen totisiksi ja haaveileviksi.

--Kerrotaan vanhan Sammon jauhaneen pohjolan vaeelle viljaa, suolaa ja
rahaa, josta sitten kaikki ihmisten onni ja kukoistus oli seurauksena.
Kalevan kansa laeksi taetae onnen antajaa ryoestaemaeaen, mutta ryoestettaeissae
sampo saerkyi ja hajosi meren pohjaan. Vanha Vaeinaemoeinen pelasti sentaeaen
muruset maalle, ja niistaepae onnen muruista elaeae yhaekin Kalevan kansa.
Niinpae niin, onnen muruista! Vaehaen jauhoja, v