aa nostako kuin minkae
haen tyoellaensae ansaitsee. Silloin me aeaenestaemme veljeyden ja tasa-arvon
valtakunnan maan paeaelle, silloin me--

--Tulee paukku Viaporista!--huusi taas Hinkki.

Kaikki vaeki aeimistyi ensin sanattomaksi. Ja puhujakin jaei ikaeaenkuin
sammaltelemaan, yhtyen yleiseen aeaenettoemyyteen. Sillae niin olivat kaikki
naemae kaupunginlapset tottuneet Viaporin aina naekyviin sotavalleihin ja
kaduilla marssiviin sotamiehiin, etteivaet he milloinkaan tulleet
ajatelleeksikaan mitaeaen kaupunkia kohden taehdaetyn pommituksen
mahdollisuutta sieltaepaein. Mutta heti kun odottamaton ajatus ehti heille
selvitae, remahti vaeki nauruun.

Mustatukka ei ollut kauan aikaa haemillaensae. Pian haen kokosi yhteen
kaeteen jaelleen kaikki puheensa langat ja viritti entistaekin tulisemmalla
innolla nuottinsa.

--Yhteenliittyminen on voimaa!--huusi haen.--

Hinkki huokasi, istui jaelleen puunjuurelle ja sanoi laehimmillensae:

--Se on heikkojaerkinen.

Eikae haen enaeae kertaakaan keskeyttaenyt puhujaa, vaan taemae paeaesi taeyteen
vauhtiinsa. Ja pian olivat Hinkin vastavaeitteet unohdetut polisineen ja
Viaporineen.

Mitae siinae auttoi Hinkin selitellae puhetta jaerjettoemaeksi! Niinkuin meren
hyoeky, aalto aaltoa ajaen, levisi uuden uskon innostus laumaan. Jo
alkoivat Hinkin laehimmaetkin kaeaentaeae kasvonsa haenestae puhujaan paein.
Toiset nousivat ja haenen ympaeriltaensae hajoten tunkeutuivat laehemmaeksi
puhujalavaa. Kun Hinkki katsahti sivuillensa, ei siinae ollut haenen
rinnallaan enaeae kuin haenen uskollinen seuraajansa muurarinsaelli ja
toisella puolella peltisepaensaelli, joka vasta pyrki Hinkin suosioon.

Ilman mitaeaen tappelua, ilman mitaeaen ovelaa kaappausta, pelkaellae suun
porinalla oli mustatukka vienyt puolelleen Hinkin lauman ja jaettaenyt
haenet yksinaeiseksi kuin kuikan meren tyhjille kallioille. Paljon, paljon
oli maailmaan sillae aikaa uutta tullut! Mutta maltahan, sinae mustatukka!

--Yhteenliittyminen on voimaa!--huusi mustatukka huutamistaan. Ja rupesi
nyt toista kautta todistamaan taetae mahtilausettansa.

--Taeaellae koetti joku aesken, sanoi haen, saada naurajoita puolellensa
pommitusta uhkaamalla. Viapori! Mitae on Viapori, sanon minae haenelle
nytkin! Se on kourallinen samoja tyoemiehiae, vaikka vaan toiskielisiae,
jotka niinkuin me meidaen herroillemme myyvaet tyoevoimansa heidaen
herroillensa! Mutta se kipinae, jota minae koetan tuleksi puhaltaa taeaellae,
se on--uskokaa m