ikarimaisesti seisova kirjahylly,
keveaet, punasella verhotut sohvat, tuolit--

--Aelkaeae, aelkaeae herran nimessae!--hoki Hannes sekae mielipahoillaan ettae
iloissaan, sekae onnettomana ettae onnellisena, kun aeiti avasi
makuuhuoneen ovet ja Hannes naeki vilaukselta sen sisustuksen
salaperaeisine budoarineen,--ja puoli alaa huoneesta ottavan, komean
kaksoisvuoteen, peitettynae yhdellae ainoalla, mahtavalla,
ruusukuvioisella peitteellae punasesta satinista.

Ainoa paikka, mikae ei vielae ollut aivan valmis, oli asumukseen vievaet
paeaeportaat, jotka laveassa, valkoiseksi maalatussa, kumajavassa
eteisessae mukavasti ja vaeljaesti tekivaet kaeaenteen alakerrasta ylaekertaan
ja paeaettyivaet ylhaeaellae himmeiksi hiotuilla, kuvioisilla laseilla
varustettuun paraadi-oveen, saehkoenappuloineen ja nimikirjoitusta varten
varattuine posliinitauluineen. Se ainoa kohta, johon kapteenin
maeaeraeysvalta ehti paeaestae ulottumaan, oli juuri taemae posliinitaulu: haen
sai ajoissa estetyksi, ettei siihen, kuten Kustaavan aikomus alkujaan
oli, tullut nimikirjotuksen alle suurilla kirjaimilla: Kapteeni!

Kaiken summa oli, ettae haen vihittiin Kertun kanssa "herran pyhaeaen
avioliittoon",--ettae kapteeni oli frakkiin puettuna, tukka koreasti
kammattuna keskijakaukselle kahdelle puolen paeaetae,--ettae pyylevae pappi,
mustassa, juhlallisessa kauhtanassa, valkoset liperit leuvan alla
asettui kirja kaedessae heidaen eteensae ja he lankesivat Kertun kanssa
polvilleen pallille,--ettae he vastasivat liikutuksesta vaeraejaevaellae
aeaenellae papin kysymyksiin: jaa, jaa,--ettae pappi otti kapteenilta
sormuksen ja pani sen Kertun nimettoemaeaen sormeen,--ettae Kerttu,
punehtuneena ja huntuisessa morsiuspuvussaan ihanana kuin kevaeinen
valkopilvi antoi haenelle vihkimys-suudelman,--ettae suunnaton joukko
laehempiae ja kaukaisempia sukulaisia taeytti haeaesalin aeaeriae myoeten,--aeiti
kiitettyaeaen niiaamalla pappia, tuli kyyneleitae vuodattaen onnittelemaan
nuorta paria,--ettae eno Frans, myoeskin frakkiin puettuna, silmaeluomet
arvokkaasti alaspainettuina lausui virallisen onnentoivotuksensa, ja
haenen jaelkeensae kaikki muut, itsekukin arvonsa ja rankinsa mukaan.

Kapteeni oli voitettu, voitettu pahemmin kuin joku maan tasalle
hajotettu linnotus.

Voi ihanaa, voi katkeraa, voi onnea, voi onnettomuutta, voi kyyneliin
asti liikuttavaa, voi naurettavaa!

Keskellae haeaeyoetae huusi haen suurella aeaenellae, istuallensa kavahtaen ja
kaesiaen