sivarsineen paeivineen niiden kyynelien kuivaamiseen, jotka alkoivat
tulvanaan haenen silmistaeaen vuotaa.

Kapteenia harmitti suuresti, ettae ainoa, joka naeytti haenen sanojansa
kuuntelevan ja hyvaeksyvaen, oli tuollainen vanha rumilas. Ei haen
ollenkaan olisi vaelittaenyt vaarin tunnustuksesta.

Olisipa edes Kerttu kuullut kaiken sen, minkae haen oli taessae niin
suurella voimalla saanut sanotuksi! Mutta Kerttu, kas haenpae ei vaan
tullut, vaikka oli jo kuinka mones paeivae kulunut kapteenin tulosta
kotiin!

Jonkun paeivaen haen vielae odotti, ettae Kerttu, saatuaan tietaeae haenen
olevan kaupungissa, tulisi kaeymaeaen. Mutta vihdoin ei malttanut enaeae
odottaa, vaan meni itse Kertun luo, jonka asunto oli laennen puolella
Kaivopuiston ratavalleja.

Ettae kapteenin taeytyi viipymaettae mennae naimisiin Kertun kanssa, siitae ei
nyt voinut olla kahta mieltae. Mitae haeneen itseensae tuli, niin oli haen
pitaenyt oikeutenansa laehestyae Kerttua tietysti ainoastaan senvuoksi,
ettae katsoi kaersimyksillaeaen jo sovittaneensa rikoksen,--ettae heidaen
lapsensa kuolema oli kaeaentaenyt koko haenen elaemaensae nurin,--ettae haen oli
juuri sen johdosta tullut vallankumoukselliseksi,--ettae haen oli kaikki
personalliset mielihalunsa ja tulevaisuudenpyyteensae rohkeasti heittaenyt
luotaan. Mutta Kerttu! Mitae tiesi Kerttu haenen sisaellisestae
muutoksestaan? Tai haenen kaersimyksistaeaen? Luuliko Kerttu, ettae lapsen
kuolema oli yhtaeaen mitaeaen haeneen vaikuttanut, tai ettae haen oli edes
hakenutkaan lasta! Ei. Sitae Kerttu ei tiennyt. Eikae ole milloinkaan
tietaevaekaeaen!

Naein ollen saattoi tulla kysymykseen ainoastaan noudattaa sitae vanhaa
toruvaa suhdetta Kerttuun, ikaeaenkuin taemaen nykyisyyden ja heidaen
viattoman lapsuutensa vaelillae ei olisi mitaeaen juopaa olemassakaan. Ja
semmoinen olikin nyt haenen aikeensa.

Eteisessae vastaanotti kapteenin Kertun palvelustyttoe, joka sangen
epaeluuloisesti mittasi katseellaan tulijaa kiireestae kantapaeaehaen, kun
kapteeni kysyi Kerttu Fagerlundia eikae neiti Fagerlundia. Tyttoe ei
avannut ovea sisaehuoneeseen, vaan meni ensin ilmottamaan.

Kapteeni ehti naehdae ovenraosta suuri-ikkunaisen valkeaseinaeisen
salihuoneen, josta kuului tavatonta, kuuroksi tekevaeae ompelukoneiden
raetinaeae. Naekyi ompeluksien, hihojen, liivien valkoisen kirjava
sekamelska, naekyi silkkiin ja samettiin verhottuja seisovia pukukuvia.
Toisella puolen salia, sermin erottamana, naekyi Kertun sol