kin tapahtua, ettae linnotuksen hirmu-kanunat kerran
kaeaentyisivaet taetae samaa kaupunkia kohden.

--Hyi, aelae semmoista!--sanoi Kerttu.

--Luuleeko Kerttu, ettae kaupunki silloin lupaisi kaikki kultansa ja
hopeansa, kunhan vaan pommitukselta saeaestyisi?

--Tietysti,--sanoi Kerttu.

--Mutta mitae tekisivaet kaupunkilaiset, jos heille saman pommituksen
uhalla sanottaisiin: pois kapakat! pois porttolat! pois ylellisyys ja
hekuma! pois kansan orjuutus ja sorto!--Mitae tekisivaet kaupunkilaiset,
kun ensimaeinen jaereaen tykin kuula lentaeisi kaupungin ylitse--kuuleppas,
naein: pang uu-u-u-uu-u--kapteeni matki 12-tuumaisen kauhistuttavaa
ulinaa sen halkaistessa ilmaa.--Mitae?

Kerttu jo vainusi mihin paein sitae mennaeaen, ja tuli kohta aivan
vaeliaepitaemaettoemaeksi. Jalkaansa heilutellen ja paeaetaensae kaeaennellen
milloin laennen milloin idaen puolelle merta haen sanoi vaan:

--Sellaista aikaa ei tule koskaan.

Katsahtaen ympaerillensae, etteivaet edes kivetkaeaen kuulisi, ja lykaeten
kaedellaeaen Kerttua ikaeaenkuin syrjaeaen kapteeni antoi rintansa
perimmaeisestae sopukasta kuulua maanalaisen saehinaen:

--Sellainen aika tulee, Kerttu, se tulee!

Kerttu nousi laehteaekseen ja ikaeaenkuin jo ompeluksiansa ajatellen sanoi:

--Tulkoon sitten, mutta ilman vihkimaettae en minae vaan; suostu.

Nyt sanoi kapteeni ketteraesti:

--Etkae tarvitsekaan enaeaen suostua, lintuseni, kunhan vaan ymmaerraet ja
suostut toiseen asiaan.

--Mihinkae sitten?--kysyi Kerttu eloisasti.

--Siihen vaan, ettae me sinun kanssasi rupeamme vapaaehtoisesti elaemaeaen
niinkuin tavallinen tyoemiespariskunta--jo ennenkuin Viaporin tykit meitae
siihen pakottavat.

--Ja sinae siis suostut?--sanoi Kerttu, itsekin uskoen, ettae suostumus
oli haenelle muka jotain odottamattonta.

--Saat mennae vaikka vielae taenaepaeivaenae pappilaan kuulutusta toimittamaan.

Kertun oli valtaavinaan aivan ihmeellinen vilkkaus ja ilo, josta
huomiosta kapteeni tuli niin onnelliseksi, ettei haen vielae koskaan
elaemaessaeaen ollut niin onnellinen ollut.

--Mutta sittenhaen minulle tulee ihan tulinen kiire,--liverteli
Kerttu,--sillae ajattele mitae kaikkea minulla on vielae tekemaettae!

Ja rupesi luettelemaan mitae kaikkea haenellae oli kesken
myoetaejaeismyynistae.

--Kyllaepae taessae tulee kiire, toisteli Kerttu innoissaan, ja vaelillae ehti
kertoa yhtae ja toista haeaeleningistaekin.

Mutta kapteeni sai pian naehdae, ettei ainoastaan Kerttu, va