kirkossa
kuuluteta ja papilla vihitae. Kerttu oli siis kolmesta eri syystae
lopullisesti jaetettaevae ajatuksista pois.
Selvyyteen taestae paeaestyaensae kapteeni teki lujan paeaetoeksen olla Kerttua
ajattelematta ja jaettaeae muutenkin koko asia mielestaensae.
Haen ryhtyi sensijaan tyoehoensae.
Ja ainoa yhteys, mikae haenellae pitkaeaen aikaan oli Kertun kanssa, oli se,
ettae haen joka paeivae, tyoestaensae levaehtaeaekseen, kaeveli Kaivopuiston
rantavalleille, joilta naekyi Viaporin linnotus: tie niille valleille
kaevi Kertun asunnon ohitse.
Melkein joka kerta haen kuuli Kertun huoneesta ompelukoneiden raetinaeae ja
tuli aina uudestaan siihen paeaetoekseen, joka puhkesi haenellae sanoihin:
"Mitae tulee minun siihen naiseen? Ei yhtaeaen mitaeaen!"
Valleille tultuansa kapteeni, vapautuen vaehimmaenkin nauhasen
ajattelemisesta, joka saattoi olla Kertun puvussa, antautui kokonaan
strateegisiin mietelmiin linnotuksen asemasta laivaston nojakohtana.
Teki itselleen selkoa 12-tuumaisten kantovoimasta, ammuttuina
linnotuksesta tai laivastosta maallepaein. Ajatteli myoes shrapnellien
rakennetta j.n.e.
Mutta ihmeellinen ja tuontuostakin uudistuva luonnonilmioe haeiritsi perin
kiusallisesti kapteenin mietelmiae: Kertun kaunis paeae alkoi naekyae joka
paikasta, mihin ikinae kapteeni katsahtelikaan, ei ainoastaan puiden
vihreissae latvoissa, jotka vallien alta nousivat haenen jalkojensa
tasalle, vaan meren laeikkyviltae laineilta, ja itse Viaporinkin
valleilta, jotka ilta-auringon valossa hohtivat. Kertun ihanasti
raepyttelevaet ruskeat, uskolliset silmaet.
Tietysti olisi kapteeni mainiosti voinut katsoa Kertun paeaen ohitse joka
kerta kuin se ilmestyi, mutta siinae ilmioessae oli vielae se ominaisuus,
ettae niinkuin joskus musta pilkku seuraa katsetta niin Kertunkin kuva,
vaikka sen ohi katsoi, aina tuli mukana. Ja kun kapteeni silmiaensae
rypistaeen kiinnitti mitae asiallisimman katseen johonkin linnotuksen
kohtaan, seurasi Kertun paeae ihan--ihan sen kohdan viereen odottamaan,
hymyilevaenae, rakastavana.
Kapteeni ymmaersi hyvin mikae taessae oli kysymyksessae, ja niinkuin jokainen
toinen ihminen olisi--ymmaerrettyaeaen ettae taemae oli rakkautta--katsonut
mahdottomaksi sitae vastustaa, niin kapteeni paeinvastoin paeaetti panna
kaikki voimansa liikkeelle haevittaeaekseen itsestaeaen juuria myoeten
sellaiset oireet.
Haen lakkasi kaeymaestae valleilla ja kuuntelemasta Kertun ompelukoneiden
raetinaeae. Haen tek
|