kapteeni ompelijattarille, jotka nyt
alkoivat myoeskin toinen toisensa jaelestae kulkea varpaisillaan salista
eteiseen.

Kun viimeinenkin oli mennyt, sanoi kapteeni:

--Ei kaiketi Kerttu ole unohtanut, ettae Hannes on Kertun mies?

Ellei Kerttu olisi, naemaet sanat kuultuansa, taitavasti kumartanut
paeaetaensae kapteenilta syrjaeaen, olisi kapteeni naehnyt haenen huulillaan
ihmeellisen autuaan hymaehdyksen ja ehkae sen johdosta tehnyt kohta sen
paeaetelmaen, ettae Kerttu oli niistae onnellinen. Mutta kapteeni ei voinut
sillae hetkellae Kertun kasvoihin naehdae. Ja Kerttu sai sanotuksi,
mielestaeaen erinomaisen onnistuneella ylenkatseen vaeraehdyksellae
aeaenessaeaen:

--Soo-o?

Ja vielae lisaetyksi:

--Minulla olisi sentaeaen ehkae parempi oikeus kysyae sellaista Hannekselta.

Taehaen sanoi kapteeni:

--Minae en ole Kerttua unohtanut. Olen naehnyt siellae monta jalomielistae
naista, semmoista, jotka antavat vaikka elaemaensae aatteen vuoksi, mutta
en minae silti ole Kerttua unohtanut. Mutta kun naein nuo kaksi rakkaria
Kertun huoneessa, ajattelin: Kerttu on unohtanut.

--Ne eivaet olleet mitaeaen rakkareita, sanoi Kerttu kiivaasti,--ne
palvelee fiinin konttorin paeaellae.

Kapteeni rupesi nopeasti kaevelemaeaen ja huusi:

--Taemae verstas suljetaan huomisesta paeivaestae. Kaikki on lopussa.

--Vai niin, sanoi Kerttu ja puri huulensa yhteen. Eikae osannut mitaeaen
parempaa keksiae sanoakseen kuin:

--Emmehaen me ole sentaeaen _vielae_ naimisissa!

Silloin kapteeni pysaehtyi aivan Kertun eteen ja sanoi ankaran uhkaavasti
sormeansa heristaeen:

--Keerttuu!

Kerttu painoi paeaensae alas, ja osasi vaan sammaltaen sanoa:

--Kun on niin paljon tilauksia vielae kesken--

--Sen asian saa Kerttu jaerjestaeae niinkuin paraiten ymmaertaeae, mutta
verstas suljetaan. Me muutamme aeidin luo ylaekertaan. Kerttu saa siellae
ommella paitoja ja alusvaatteita niinkuin ennen--koeyhemmaelle kansalle.

Nyt ei Kerttu voinut itseaensae pidaettaeae, vaan purskahti pitkaeaen ja
raikkaaseen nauruun, sillae niin hullunkuriselta tuntui haenestae ajatus
ettae haen rupeisi jaelleen paitoja ompelemaan!

Kapteeni sanoi:

--Ei ole mitaeaen nauramista. Kertun pitaeisi haevetae ommella tuollaisia
silkki- ja samettileninkejae, kun on toisia ihmisiae repaleissa.

Kerttu joutui yhae enemmaen ihmeihinsae.

--Kerttu muistaa nyt mitae minae olen puhunut, ja auttaa sitten aeitiae
laittamaan kaksi huonetta reilaan ylaekertaan.

Taem