rttu, ettae minae olin unohtanut? Ei, Kerttu! Nyt sanon
sinulle, miksi en tahdo tietaeae kuulutuksista enkae papeista. Minae olen
tullut vallankumoukselliseksi!

--Mitaes _se_ sitten merkitsee? sanoi Kerttu matkien.

--Tulehan taennepaein.

Kapteeni alkoi mennae Kertun kanssa pois paein kotoa ja puhua
kuiskaamalla.

--Vallankumouksellinen--se on sellainen, joka tahtoo muuttaa kaikki olot
toisellaisiksi, esimerkiksi niin, ettei kukaan enaeae kaersi vaeaeryyttae,
vaan saa taeyden toimeentulon tyoestaensae. Kaikki muutetaan--ymmaertaeaekoe
Kerttu--kaikki!

--Ai, ai, kuinka Hannes voi semmoista yksin toimittaa!

--Minae en ole yksin.

Ja katsahdettuaan ympaerilleen, ettei kukaan kuulisi, kapteeni kaevi
Kertun kaeteen, ja kovaaeaenisesti saehisten kuiskasi:

--Meitae on paljon. Mutta aelae herrannimessae puhu taestae asiasta
kellekaeaen!--Ja taas katsoi ympaerillensae:--On ruhtinaitakin! Ole hiljaa
kuin myyrae taestae asiasta: on suurruhtinaitakin, kuulitko!

--Siksikoehaen Hannes ei ole enaeae luutnanttikaan?

--Nyt sen tiedaet.

--Osaakohan niihin sellaisiin ihmisiin luottaa? Ai, ai, Hannes.

--Sen parempia ei ole taivaan kannen alla. Rikkaita, mahtavia, ja
sittenkin antavat vaikka henkensae koeyhaen kansan edestae. Niin, Kerttu,
sinae sanoit, ettemme ole naimisissa ihmisten edessae,--emme olekaan
naeiden taekaelaeisten edessae, mutta heidaen edessaensae olemme. Voi sentaeaen,
Kerttu, jospa sinae vaan naekisit niitae ihmisiae!

--Olkoon kuinka hyvaensae, mutta ilman vihkimaettae minae en suostu, en
milloinkaan.

--Silloin sanon sinulle hyvaesti, Kerttu, sanoi kapteeni ja seisahtui.

--Kas niin, aesken sanoit ettae olemme naimisissa ja nyt jo hyvaesti!

--Minae en voi suostua semmoisiin temppuihin, sanoi kapteeni.

--No niin, kuinka vaan tahdot, sanoi Kerttu ja alkoi hiljaa edetae
kapteenista omalle suunnalleen.--Ollaan siis erossa!

Haen kulki rohkeasti, taaksensa katsahtamatta laeheisen kadun kulmaan
asti, mutta siellae oli pudottavinaan jotain ja kumartaessaan nostamaan
vilkasi salavihkaa taaksensa, ettae vielaekoe se haentae odottaa.

--Mieti taetae asiaa tarkkaan!--huusi kapteeni haenelle silloin,
varottavasti sormeansa heristaeen.

Miettikoe Kerttu taetae asiaa vai ei, on epaetietoista. Mutta siltae varalta,
ettae "jos" kapteeni vihdoin suostuu vihkimiseen, Kerttu ryhtyi kyllae
kohta puuhiin, joten haenen ompeluverstaansa kaevi seuraavanakin paeivaenae
taeydessae hoeyryssae. Vimmatummin kuin ko