ka kuiskutteli haen mua korvaan menneenae yoenae! Arvaas mitae sanoi
saakeli? "Nyt ei ole sulla muuta tietae taestae puristimesta kuin
paeistikkaan syoestae itses Werran laineisiin", niin sanoi haen.

MAX. Ahaa!

FUCHS. Niin, toverini. Eikae ilman, ettei haen mua saata vaehaen kamaliin
luuloin. En miestae ole murhannut, en ryoevaennyt, enkae hoeyhentaenyt
pataljoonin kassa-arkkua, mutta tuntonipa huutaa toki toisin, mua
tehden murheenlaakson suurimmaksi syntiseksi, jaa, suuremmaksi
Kukkaro-Juutasta ja Paapelin porttoa, ehkei frouvani tarvitse minua
moittia yhdestae ainoasta luvattomasta suudelmastakaan. Mutta mitae olen
minae tehnyt, suulla tai kaesillae tai jaloilla? Miksi halaa kaikki mailma
meitae kynsiae, niellae kitaansa kuin naelkaenen haukka?

MAX. He tahtovat kurjaa henkeaemme, mutta sitae ei heille pistetae juuri
ilmatteeksi; vaan kilpi kaesivarrella, miekka kaedessae seiskaeaemme
kannallamme yksimielisesti, selkae vasten selkaeae.

FUCHS. Niin seiskaeaemme. Yksimielisyys antaa voimaa.--Juodaan nyt.
(Juovat. Sotamiehet tulevat takaisin)

TOMMI. Bir!

ANTON. Bir!

ARISTARKUS. Bir! (Jokainen ottaa tuoppinsa) Haa! hiki virtaa joka
huokuimesta.

ANTON. Sepae taakka oli. Jumala siunakkoon! Taakka verraton.

ARISTARKUS. Mies painoi kuin seittemaen viikkoa syoetetty
seittemaenvuotinen karju.

TOMMI. Ja niin haen sylissaemme roehisi.

ANTON. Jumala siunakkoon kaesivarsiani! (Max ja Fuchs kuiskuttelevat
vilkkaasti keskenaensae, sillon taelloen ryypiskellen)

ARISTARKUS. Ukko nukkui kohta makeaan uneen kuin saunasta tullut lapsi.

TOMMI. Kuin hautaan kannettu vanhus makeasti nukkuu hienon santapeiton
alle, ja me, haenen kantajansa, nukumme pian yhtae makeasti. Kas nytpae on
tuoppi oltta niinkuin "terve, rabbi"!

FUCHS. Hi hi hi! Olisko asia niin? Nyt ehkae erehdyt, veli kenraali.

MAX. (Purten hammasta) Hm, hm!

ARISTARKUS. Kuka siellae marisee?

ANTON. Ne uskolliset toverit Max ja Fuchs, luulen minae.

ARISTARKUS. Se onneton haerkaepari. Katsos noita kahta tuossa, Tommi.
Mitae sanot heistae?

TOMMI. Kaksi Jumalan kuvaa, jaa totisesti, jos he Atamista ovat
kotoisin.

FUCHS. Jaa, me olemme kaksi yhdenkuvaista veljeae; kuin kaksi kaakkua,
niin yksimuotoset veljekset, vaihka eri aeitien kohduista mutta samasta
isaestae; juuri kuin kaksi kaakkua.

TOMMI. Kaksi kaakkua samasta viljasta mutta eri uuneissa paistetut.
Mutta kuinka ovat he paeaesneet ulos?

ANTON. Kaeykaeaet nyt koreasti hospitaaliin