taidokkaasti osannut
salata suuren pettymyksensae sen johdosta ettae haenen poikansa oli
palannut kotiin sivilinae.

Hannes ei kierrellyt aeidin edessae niinkuin Franssin, vaan meni kohta
suoraan asiaan selittaeen haenelle laajalti kaikkea sitae mitae Natalia
Feodorovna oli kerran haenelle itselleen selittaenyt, vielaepae koetti
kaeyttaeae samoja sanoja ja lausekaeaenteitae, ettae vaikutus olisi vaan tullut
juuri sama kuin se, joka oli haenet itsensae heraettaenyt. Puhuessaan
aeidille haen samalla kaeytti tilaisuutta ikaeaenkuin vielae kertaalleen
itsekin punnitakseen ja tarkastaakseen suuren vapausasian kulmakivet ja
perusmuurit. Haenelle muodostui ihmeellinen ajatusten ura, jota haen
selityksissaeaen yhae suuremmalla nautinnolla seurasi, teraestellen sitae,
saattaen yhae voimakkaammaksi, laajentaen perusteluja ja kaerjistaeen
huippua yhae korkeammalle. Ensin tulivat premissit eli perustelut mitae
huolellisimmassa jaerjestyksessae, sitten seurasivat johtopaeaetoekset
kaikessa musertavuudessaan. Siirtyminen perusteluista johtopaeaetoeksiin
tuotti kaikkein suurinta nautintoa Hannekselle, jonka saeaestaemiseksi haen
ei raatsinut tarpeellisen nopeasti siirtymistae suorittaa, vaan viipyi
perusteluissa ehkae liian kauan. Usein haen myoehaeaen yoehoen kaeveli
edestakaisin aeidin huoneessa pitaeen taelle puhetta ylaeluokan ja alaluokan
suhteista toisiinsa.

Aeiti meni ensimaeisestae puheesta aivan hajallensa ymmaertaemaettae juuri
mitaeaen. Sitten alkoi kuulostella, mutta toisinaan myoeskin torkahdella.
Erittaein kiusallista oli Hanneksesta se, ettae aeitiae melkein aina rupesi
nukuttamaan juuri silloin kuin Hannes, kaikki premissit vaivalla
esitettyaensae, aikoi nautinnolla antautua johtopaeaetoesten latelemiseen.
Saekenoeivin, onnistunein, kaerjistynein ajatusjohdelma, kaikkein
huutavimman yhteiskunnallisen vaeaeryyden taesmaellisimmin laeiskaehtelevae
piiskaus ei jaksanut kiinnittaeae aeidin mieltae eikae heraettaeae haentae taeysin
valveille.

Vai oliko syy sittenkin Hanneksen? Ihmeellistae kyllae oli, ettae Hannes
taeaellae kotona ei laehimainkaan muistanut kaikkia Natalia Feodorovnan ja
Vasilin ajatuksia, sellaisina kuin oli ne heiltae kuullut. Vaan kun piti
aeidille selittaeae niinkuin lapselle ja erittaeinkin kun aeiti teki
kysymyksiae, joihin piti vastata ulkopuolelle tuota uraa, tunsi Hannes
ikaeaenkuin sekaantuvansa ihmeellisiin ristiriitaisuuksiin, joista ei
tahtonut osata mitenkaeaen selvitae, ja sentaehden suut