isvaatimusten noudattaminen.

Kerttu ei mitenkaeaen osannut olla haenen mieleensae eikae voinut paeaestae
perille haenen vaatimustensa johtolangasta.

Eraeaen kerran sanoi Hannes: Kun me taenaeaen tultiin ampumaharjotuksista,
naein minae tulliportin luona nelijalkaisen. Minae kysyin mikae se on. Muut
sotamiehet sanoivat: se on lehmae. Tietaeaekoe Kerttu minkae vuoksi minae
heiltae kysyin.

Kerttu ei tiennyt.

Senvuoksi, ettae Kerttu kaevelee juuri niinkuin se nelijalkainen. Saako
kaevellae katsomatta eteensae ja astua minne tahansa?

Kerttu katsoi jalkoihinsa ja--varmaan haen oli astunut johonkin
puolikuivaan laetaekkoeoen, sillae ison ja keskivarpaan vaelissae oli
savipoetky. Kerttu ymmaersi nyt Hanneksen tahtovan, ettae haen kaevisi
kengissae. Mutta kun haen sitten ilmestyi niissae narisevissa
lainakengissae, suuttui Hannes.

Yhtae paljon saattoi Hannes suuttua, kun Kerttu ilmestyi aeitinsae
vanhoissa kengissae ja ne lotkahtelivat jalassa.

Vielae vaikeampi oli arvata Hanneksen vaatimuksia paeaehineiden suhteen.
Haen ei kaersinyt, ettae Kerttu juoksi kadulle paljainpaein. Mutta paeaeliina
ei ollut myoeskaeaen haenen mieleensae. Nyt syntyi kysymys: mikae siis oli
Hanneksen mielestae paeaehaen pantava? Sillae kun Kerttu sai Franssin poikain
kautta lahjaksi hienolta naiselta hatun, jossa oli oikein paperista
tehtyjae kukkia, ja ilmestyi siinae, odottaen Hanneksen ihastuvan,
raivostui Hannes niin ettae tahtoi ilmaan hypaetae.

Vielae esimerkki: Jos Kerttu koetti--Hanneksen vaatimuksia
arvaillen--kaeyttaeae jotakin sanaa, jota saeaetylaeiset kaeyttivaet, saattoi se
ensi kerralla onnistua mainiosti. Haen huomasi selvaesti, ettae Hannes
salavihkaa katsahti haeneen ja tyytyvaeisesti hymyili. Mutta toisen kerran
taas--vaikka Kerttu kaeytti juuri samaa sanaa, Hannes torui, heristi
sormea ja ilmotti, ettei oppi ja sivistys ole mitaeaen ihmisten
matkimista, sekae otti esille sen kauhean ikaevaen vieraskielisen kirjan,
josta vaivaloisesti parin tunnin aikana kaeaensi Kertulle vanhoja
viisauden lausuntoja, kuten:

Sec. 1. Aelae naura kauan, ei usein eikae liian kovasti.

Sec. 2. Ole useammin aeaeneti, tai sano ainoastaan mikae on tarpeellista, ja
vaehillae sanoilla.

Sec. 3. Ihmisen hienous tulee hyveistae eikae syntymaestae.

Sec. 4. Kun Antistheneelta kysyttiin, mikae oppi on taerkein, haen vastasi:
olla oppimatta turhia.

Sec. 5. Aelae puhu ihmisistae milloinkaan pahaa, aelae naura heitae aelaekae vertaa
heitae t