kaedet. Taemae hihain lyhyys oli vaarille hankalaa sen puolesta kun
haenen piti tavan takaa pyyhkiae silmiaensae, jotka olivat ruvenneet
vuotamaan. Toiset sanoivat: niissae on tauti; toiset taas sanoivat: haen
itkee. Niin sanoi etenkin Kerttu, sillae haen oli pannut merkille, ettae
vaari rupeaa aina pyyhkimaeaen silmiaensae, kun tulee puhe Hinkistae, joka
viiteen vuoteen ei ollut antanut sanaakaan itsestaeaen tietoa ja jota
vaari oli alkanut pitaeae hukkuneena.

Niistae kahdesta muusta Franssin pojasta, jotka kaartissa palvelivat, ei
vaari suurtakaan lohdutusta saanut, vaikka kyllae heitaekin rakasti. Haen
oli kaikki kuppinsa ja vehkeensae piilottanut, sillae naeistae pojista haen
selvaeaen naeki, ettae niinkuin ne vaeaeriae rahoja halusivatkin tehdae eivaet he
Veneh'ojasta ilmoisena ikaenae mitaeaen olisi ymmaertaeneet.

Taenaepaeivaenae, vaikka Kustaavan luona ei kukaan Hinkistae mitaeaen maininnut,
rupesi vaari pyyhkimaeaen silmiaensae heti kun oli sisaelle tullut ja
ympaerilleen katsahtanut. Sentaehden Kustaava puolestaan ajatteli: tauti
niissae silmissae on, sillae kukapa taemmoeisenae riemupaeivaenae itkuun
hyraehtaeisi! Ilahuttaakseen vaaria Kustaava sanoi: varmasti haen
taenaepaeivaenae taenne sisaelle astuu.

--Jaa kuka? sanoi vaari.

--Hannes, Hannes.

--Paniko ne sen taas koulusta? kysyi ukko elpyen ja selviten
kyyneleistaeaen.

--Vai paniko koulusta! Upseerina haen tulee, _kapteenin_ he haenestae
tekevaet!

Taemaen sanan sanottuaan Kustaava ei malttanut istua, vaan nousi
seisaalleen, hengitys tahtoi ahdistaa kurkkua ja kaedet vavahtelivat. Haen
oli voittamaisillaan. Pilkkanimestae oli haen tekemaeisillaeaen Hannekselle
kunnianimen. Sanokaa koreasti haentae kapteeniksi kaikki!

Mutta vaari ei voinut naein suuria asioita heti ensikuulemalla kaesittaeae.
Haenen piti kaikissa tapauksissa ensin saada ajatella omiansa, jonka
vuoksi haenen silmaeluomensa rupesivat painautumaan ikaeaenkuin uneen,
kunnes aukenivat ja haen alkoi vanhan virtensae:

--Siihen aikaan koska minae Siperiasta Suomeen kaevelin--

Mutta Kustaavalla oli nyt paljon muuta tekemistae ja ajattelemista eikae
haen senvuoksi kuunnellut sanaakaan.

Jo aikasin saapui myoeskin Frans.

Haen oli ottanut tapauksen taeydellisen juhlan kannalta ja maistellut
pitkaen paeivaen varoiksi kaapistansa niin vahvasti, ettae kasvot olivat
turpean punaisina ja silmaet tahmeina.

Oli tuonut mukanaan kaksi suurta, loistavanvaeristae oeljypainokuvaa, jotka