elttaemaettoemaestae katastrofista tietaemaetoen karitsa
olisi viattomasti hakenut tyyssijansa nukahtaneen leijonan pehmeaelle
turkille.

Hannes puolestaan oli kiintynyt Vasiliin aluksi vaan taemaen hienon-hienon
ylimyksellisyyden vuoksi, joka oli junkkarikoulussa ja sivistymaettoemien
armeijaupseerien keskuudessa kasvaneelle Hannekselle jotakuinkin uutta.
Ensin se oli heraettaenyt haenen uteliaisuuttansa, sittemmin, laehemmaen
personallisen tutustumisen jaelkeen, kunnioitusta ja salaista ihailua.
Todelliset ystaevyyden tunteet heraesivaet haenessae, kun Vasili, vaivoja
saeaestaemaettae, alkoi lukea haenen kanssaan venaelaeistae kaunokirjallisuutta,
kaeyden laepi Gogolit, Turgenjevit, Dostojevskit, ja samalla vihkien haenet
viimeisinten ja hienostuneimpain kirjallisuudentuntijain arvosteluihin
ja ajatuksiin. Se avasi uusia maailmoja Hanneksen omassa sielussa,
saattaen haenet ymmaertaemaeaen sellaisia sieluelaemaen hienouksia, joista
haenellae ennen ei ollut aavistustakaan, avarsi haenen katsettansa ja
kehitti kaikkia aisteja. Mutta ei Vasilin ylimyksellinen hienous ja
haenen olentonsa kauneus, ei syvae kiitollisuus haentae kohtaan uusien
maailmojen avaamisesta vielae olisi aikaan saanut sitae ihmeellistae,
ikaeaenkuin aivan ylenluonnollisilla siteillae solmittua sielujen yhteyttae,
jossa Hannes tunsi olevansa Vasiliin naehden. Sen oli saanut aikaan
seuraava sielullinen tosiasia:

Olojen taeydellistae kumousta janoova intohimo, joka oli naeennaeisesti niin
aekkiarvaamatta leimahtanut ilmiliekkiin tuon nuoren, ulkonaisesta
esiintymisestae taerkeaetae ja turhan tarkkaa huolta pitaevaen upseerin
povessa, ei ollut Natalia Feodorovnan heraettaemae;--se oli siellae jo
ennestaeaen, jo Hinkin ajoilta asti, niiltae vuosilta, jolloin haen,
seurauksia ajattelematta, oli lakaissut puhtaaksi porttolan,--jolloin
haen sitten, vaelittoemaen oikeudentuntonsa kanssa kieraeillen ja olojen
parannuksen lykaeten tulevaisuuteen, oli Hinkin-vastaisessa hengessae
mennyt niin pitkaelle, ettae valhe joka taholta ympaeroeitsi haentae ja haen,
samalla kuin kulki hajuvesissae ja hansikkaat kaesissae, odotti sitae
vaelttaemaetoentae hetkeae, jolloin haen voimatta enaeae sisaellistae pakkoa
vastustaa antaa vallan raivollensa, repii jossain julkisessa paikassa
upseeripuvun yltaensae, alkaa huutaa ja ilmaan hyppiae ja koko maailman
haevittaemisen esikuvaksi nakkelee tuolit ulos, saerkee peilit ja rikkoo
tieltaeaen esineitae niinpaljon kuin suinkin mahdol