ae sanat: onko Hanneksen sydaemmellae syntiae? ja katsoi sydaemmeensae
oliko siellae syntiae, ja joka kerta nosti verinen kummitus paeaensae. Kuinka
lapsellista ja sentaeaen kuinka voittamatonta! Eivaetkoe he olleet myoeskin
Vasilin kanssa monta kertaa puhuneet juuri taestae samasta asiasta:
jumala-tunnelman turmiollisuudesta inhimillistae tarmoa estaevaenae
vastavoimana. Lapsuudesta asti ihmiseen istutettuna se oli niin
juurtunut haeneen, ettei siitae vielae miehenaekaeaen voinut paeaestae. Taemae
oli--niin he ajattelivat--valtaluokkien tahallista, hienoa petosta.
Papistonsa avulla naemae olivat istuttaneet kansoihin tuon merkillisen
psykologisen voiman, joka herpaisee kansan kaeden, kun se nousee omaa
sortajaansa vastaan. Ainoastaan niin saattoi olla mahdollista, ettae yksi
omistaa maan, jolla sata haenen pituistansa haentae renkinae palvelee.
Ainoastaan niin saattoi olla mahdollista, ettae yhden komentaissa tuhat
kovilla patruuneilla varustettua sorronalaista tekee pelkkiae viattomia
kivaeaeritemppuja eivaetkae ammu sortajaansa. Sotakuri! Hoelyn poelyae! Ellei
olisi tuota pientae sydaemmeen istutettua: ei sinun pidae tappaman, niin
olisivat jo aikaa sitten ihmiset oikeuksissaan keskenaeaen olleet yhtae
pitkiae kuin olivat kasvultaan.

Naein he olivat Vasilin kanssa keskustelleet. Vasili oli tosin sanonut,
ettei haenellae personallisesti ollut mitaeaen sellaista jumalatunnelmaa,
sillae haen oli lapsuudesta ollut ateistinen, vallankumouksellisen isaensae
vaikutuksen alaisena, mutta puhui sen sijaan jostakin "saeaelistae", jonka
herpaisuvoimaa sanoi yhtae suureksi. Jumalatunnelman sanoi olevan
ominaisen erityisesti "kansanlapsille". Siitae saakka kuin Vasili oli
naein sanonut, oli Hannes ruvennut panemaan merkille taetae asiaa, sillae
haenkin tunsi itsensae "kansanlapseksi".

Ei kertaakaan niinae vuosina, joina haen suunnitelmaa valmisteli, haen
ollut tuntenut itsessaeaen sitae herpaisevaa voimaa, jota Vasili oli
sanonut "kansanlapsille" ominaiseksi. Mutta nyt kun kysymys oli
aktiivisen tehtaevaen vastaanottamisesta vallankumouksellisilta, sai
myrskyn ulvonta haenen tukkakarvansa kauhusta kohoamaan! Haepeaellistae!
Halpamaista!

Kun odotettu vieras maeaeraetyllae kellonlyoemaellae saapui eikae heti huomannut
tarpeellisella varovaisuudella valita sanojaan ja alentaa aeaentaensae,
hermostui Hannes siitae niin, ettei tervehtinyt haentae, vaan uhkaavasti
rypistaeen silmaekulmiansa enensi vaan kaevelemisensae vauhtia.

Ha