umaan ja jatkoi selostustansa.

Taemae oli suunnitelman toinen puoli.

Toinen puoli tarkotti Mustanmeren linnotuksen, Sevastopolin, muutaman
Itaemeren sotasataman, ja Suomenlahden linnotusten, Viaporin ja
Kruunstatin saattamista vallankumouksellisten kaesiin.

Naeistae oli taerkein sija Viaporilla, jonka oli oleminen laivaston
nojakohtana ja vaelittaeae vaeliaikaisen hallituksen yhteyttae muiden
kapinallisten satamain ja linnotusten kanssa sekae saehkoetysyhteyttae
Suomen ja ulkomaiden kautta Sevastopoliin.

Taessae kohden Hanneksen suupielistae katosi hymy ja haen hoeristi korvansa.

Vaehaen aikaa kuunneltuansa haen hyppaesi pystyyn ja kulki pari kertaa
edestakasin, valtavasti huohottaen ilmaa sieramistaan. Vielae pari
sanaa--ja Hannes pysaehtyi poeydaen aeaeressae istuvan vieraan luo ja huutaen:

--Ystaevae!--loei haentae olalle niin ettae koko mies taeraehti
lyyhyksiin.--Taetae kelpaa kuunnella, jatkakaa!--sanoi haen, uudestaan
alkaen kaevellae, ja vielae voimakkaammin puuskutti ilmaa sekae suustaan
ettae sieramistaan.

Vieras muutti nyt aeaenensae tahallisen kuivaksi ja asialliseksi, mutta ei
voinut estaeae sen silloin taelloein vaeraehtaemaestae, joka selvaeaen ilmaisi
kuinka suuresti haen nautti suunnitelman yksityiskohtien selostamisesta
nyt kun Hannes oli paeaeasiasta ilmeisesti innostunut. Sillae
yksityiskohdat kaikki seurasivat toisiansa kuin hammasrattaat lovesta
loveen, missaeaen kohden menemaettae vastakkain. Ja ne vierittivaet esiin
mahtavan kuvan suuren vapaustaistelun vastaisista paeaepiirteistae.
Selostajan aeaeni vaeraehteli ja vapisi lopulta niin, ettei haen voinut enaeae
puhua.

--Suunnitelma on teidaen! huusi Hannes arvaillen.

--Valitettavasti olen ainoastaan laehettilaes ja tehtaevaeaeni kuuluu pysyae
teille tuntemattomana siihen asti kuin suuri paeivae koittaa,--sanoi
vieras nousten seisaallensa, ja jatkoi juhlallisena:

--Nyt siirryn siihen tehtaevaeaen, joka taessae naeytelmaessae tulisi _teidaen_
osaksenne.

--Olen valmis, sanoi Hannes.

--Minulta puuttuu vielae teidaen toverivalanne.

Naein sanoen vieras otti povitaskustaan paperin ja avonaisen kirjekuoren.

Hannes katsahti paperiin, jossa oli ainoastaan kolme sanaa ja
paeivaemaeaerae. Haen otti paperin ja kirjotti siihen nimensae.

Vieras pani paperin kirjekuoreen.

Taemaen tapahtuessa Hannes jostakin syystae muisti Hinkin kertomuksen miten
sen, joka tahtoo itsensae pirulle myoedae, taeytyy kirjottaa nimensae omalla
verell