sit naehnyt millaisia ne olivat, ne, jotka suunnitelmaa
puolustivat!

--Millaisia ne olivat?

--En tarkota sitae juutalaista, enkae puolalaista,--ne olivat kyllae
oikeassakin, vaan niitae kolmea venaelaeistae,--sivistymaettoemiae,--raakoja--.
Jumala varjelkoon vallankumouksen milloinkaan joutumasta sellaisten
miesten kaesiin!

--Hm, pani Hannes.

Vasili katsahti Hannekseen.

--Sinae ajattelet varmaan, ettae sellaisiakin tarvitaan?

--On hyvae,--sanoi Hannes,--ettae komiteassa on myoes voimamiehiae.

--Ei,--sanoi Vasili.--Voima ja hienous taeytyy olla _yhdessae_ ihmisessae,
mutta ei niin ettae toisessa on voima ja toisessa hienous,--siitae ei tule
koskaan mitaeaen, ei koskaan!

Vasili kirjotti taestae huomiota heraettaeneen kirjotuksen parisilaiseen
vallankumoukselliseen lehteen. Haen oli sitae mieltae ettae ylin johto olisi
ollut vaelttaemaettae annettava yhden ainoan miehen kaesiin, joka olisi
henkiloeoensae yhdistaenyt ne ajan vaatimat, Friedrich Nietzschen esittaemaet,
korkeimmat luonteenominaisuudet,--jossa hienoin sielullinen kulttuuri
olisi yhtynyt tunteita taeydellisesti hallitsevaan tahdonvoimaan.
Niinkauankuin sellaista henkiloeae ei ollut--kirjotti Vasili--niinkauan
puuttui vallankumoukseltakin vaelttaemaettoemin edellytys onnistumiseen.
Komitean enemmistoepaeaetoekset olivat yksipuolisia, milloin yksistaeaen
vihaan milloin yksistaeaen saeaeliin milloin naeiden hedelmaettoemaeaen
sekotukseen perustuvia elottomia ja voimattomia sokkoliikkeitae.

Oli ilmeistae, ettae Vasili ajatteli: Hanneksesta on se tulevaisuuden mies
tuleva,--ja yksityiskeskusteluissa vaikuttavien toveriensa kanssa haen
lakkaamatta toikin esiin Hanneksen ihmeteltaevaeae sopivaisuutta
vallankumouksen palvelukseen: mitae hienointa kaesityskykyae, taeydellistae
vapautumista porvarillisista ajatustavoista, ja samalla kuitenkin
rajatonta kumouksen voimaa, jonka laehteet olivat aivan kuin jossain maan
tuntemattomissa, syvissae onkaloissa ja jonka pettaeminen oli yhtae
mahdoton kuin tulivuoren muuttuminen lakeaksi laaksoksi.

Kuitenkin, kun vallankumoukselliset sitten todellakin kaeaentyivaet
Hanneksen puoleen, eivaet he sitae tehneet Vasilin kautta.

Eraeaenae pimeaenae syysiltana Hannes istui huoneessaan odottelemassa
sovittua kellonlyoemaeae, joka oli maeaeraetty salaperaeisessae haenen poeydaelleen
ilmestyneessae kirjeessae. Tuuli ulvoi ja toinen toistaan vinhemmaet
puuskat paiskelivat ikkunoihin lakkaamatta virtanaan valuvia
sadepi