lista. Sillae taellaisiin
katastrofeihin olivat aina paeaettyneet kaikki Hanneksen yritykset
viekkauden ja itsepetoksen avulla paeaestae vapaaksi Hinkin osottamasta
elaemaensuunnasta. Ja siihen oli ennen tai myoehemmin varmaan taemaekin haenen
upseerikieraeilynsae paeaettyvae, niin totta kuin aurinkoa ei voi estaeae
nousemasta tai maailmata radaltansa muuttaa.--Silloin, juuri taemaen
katastrofin viimeisimmaellae hetkellae, oli haenen tiellensae sattunut
Natalia Feodorovna ja Vasili. Suureksi ihmeekseen Hannes nyt naeki, ettae
Hinkin edustamalla ja haenen omassa sisimmaessae sydaemmessaeaen piilevaellae
kumoushengellae oli vastineensa maailmassa, ettae se oli siellae jo
valmiiksi opiksi muodostunut ja ikaeaenkuin haentae odottamassa. Ihmisille
tapahtuva vaeaeryys, josta haenellae oli ollut ainoastaan haemaerae,
jonkinlaisena painajaisena sydaentae kalvava ja sanoihin kokonaan
pukematon tuntumus, oli taessae opissa lausuttu julki niin selvin ja
voimakkain sanoin, ettae Hanneksen vaekevae kumoushenki, naeistae tietoisista
perustuksista laehtien, kasvoi satakertaiseksi ja valtasi koko haenen
olentonsa. Sen puhkeamista ei mikaeaen olisi enaeae voinut estaeae, ellei taemae
oppi itse olisi juuri vaatinut kumoushengen talttumista jaerjen kylmien
lakien alaiseksi tulevaisuuden suunnitelmaksi. Jaerjetoen katastrofi oli
vaeltetty, ja Hannes pani sen sijaan koko uhkuvan voimansa suuren
suunnitelman luomiseen vallankumoukselle, josta suunnitelmasta olikin
sitten paisunut todellinen naeyte haenen sisaellisestae voimastaan. Mutta
samalla kuin taemae kumouksellinen intohimo naein sai yhae laajemmalle
ylettyvaeae ilmaa siipiinsae, kulki sen rinnalla haenen sielussansa
lakkaamatta myoes tuo toinen kehitys: ihanoiva ihmettely, ettae se
vapautta rakastava, haenen sisintae itseaeaen edustava, vaikka kyllae taehaen
asti ikaeaenkuin paeivaen valoa kammonut ja Hinkin nimellae kulkenut
mielihalu oli sama myoes maailman hienoimmilla ja sivistyneimmillae
ihmisillae, jommoisina haen piti Natalia Feodorovnaa ja Vasilia. Eikae
ainoastaan sattumalta sama, vaan se oli siltana heidaen luoksensa,
siltana yli koko porvarimaailman, siltana heidaen hienostuneeseen,
syvintae siveellisyyttae ja lahjomattominta rehellisyyttae henkivaeaen
elaemaeaensae.

Taemae tosiasia se oli perustuksena siihen ihmeelliseen, aivankuin
yliluonnolliseen vetovoimaan, jota Hannes puolestaan tunsi Vasilia
kohtaan.

Kyyneleistaeaen selvittyaensae Vasili sanoi:

--Jospa vaan oli