kin "Taktiikan kehityksen
historia" neljaessae paksussa nidoksessa, vaatien sekin nukkumista.

Mutta kynttilae paloi ja viattomasti liekkiaensae kallistellen ehdotteli:
kynae on poeydaellae ja postipaperia on poeydaellae, kirjota, vie yoejunan
postiin, tule takasin, sammuta minut ja nuku.

Sen todella teen kaikki tyyni puolessa tunnissa enkae tarvitse haeiriytyae
huomisesta tutkinnosta.

Haen pukeutui nopeasti, nosti Boguslawskin vasemmalle puolelle poeytaeae,
Jominen kaksi nidoksisen "Precis de l'art de guerre" oikealle puolelle
ja tyoensi taaemmaksi lempikirjansa, Welitshkon teokset linnoitussodasta,
joita haen ei milloinkaan voinut olla selailematta eikae edes nytkaeaen
voinut olla katsahtamatta muutamaan siinae olevaan piirrokseen
Strassburgin piirityksestae. (Sillae linnoitustiede oli haenen
erikoisalansa).

Saatuaan kirjojen taehden ahtaalla poeydaellaensae tilaa haen otti esille
paperin ja kynaen aikoen parilla sanalla kysyae Kertulta miten asianlaita
oikeastaan oli.

"Rakas Kerttu" oli kyllae helppo kirjottaa, mutta itse kysymykseen haen ei
voinut loeytaeae mitaeaen sopivia sanoja. Vaan kun piti kaeyttaeae tuota sanaa
_lapsi_, tuli koko haenen suhteensa Kerttuun niin moninaisena elaemaen
aeaerettoemyytenae haenen eteensae, ettei miljoonat sanat olisi riittaeneet
taemaen taerkeaen asian puheeksi ottamiseen. Haen veti jaelleen Kertun kirjeen
povestansa ja koetti lukea sitae niin ettei siitae tuo ajatus esiintyisi,
mutta se esiintyi paeinvastoin vaan entistae varmempana.

Mitae olen minae tehnyt Kertulle? Minae olen antanut haenen--

Mielenjohde oli niin kauhea, ettei haen voinut sitae selviin sanoihin
puettuna eteensae ajatella. Koetti nousemalla seisaalleen ja tarttumalla
Boguslawskiin sekae avaamalla auki sen vaikeimmat sivut ja niitae
lukemalla karkottaa sitae mielenjohdetta ajatuksistaan. Mutta kirjan
rivien vaelistae nousi tukahutettu ajatus selvin sanoin:

Minae olen antanut haenen kaersiae haepeaeae aviottoman lapsen synnyttaemisestae!

Hannes paiskasi kirjan voimakkaasti poeytaeaen.

Miksi tahdoinkaan porttoloita haevittaeae? Nehaen ovat juuri minun
kaltaisiani varten olemassa! Minun olisi pitaenyt mennae porttolaan
silloin kevaeaellae. Niin tekevaet kaikki, joiden taeytyy asioiden vuoksi
lykaetae naiminen tuonnemmaksi. Mutta minae menin Kertun luo ja olen nyt
tehnyt haenelle sen minkae joku joskus teki minun aeidilleni. He sanovat
sen olleen jonkun kapteenin. Miksi ei se kapteeni ottanut lapsen