in, ettae Kerttu noiden
sanojen johdosta naeytti ilmeisesti kylmentyvaen haentae kohtaan.

--Se on hyvae, toisti haen vielae melkein tahallisen koleasti. Mutta itse
oli raueta suruun ja sanoi Kertulle:

--Minae naeen, Kerttu, ettae sinae olet rakastanut minua enemmaen kuin olen
ansainnutkaan.

Mutta Kerttu ei ymmaertaenyt naeiden sanojen tulleen Hanneksen itkevaestae
sydaemmestae, vaan meni vaehaen kauemmas haenestae sekae pyysi istumaan.

Kustaavalle, joka todella oli kovasti vanhentunut, ei Hannes myoeskaeaen
sanonut muuta kuin: Se on hyvae.

Aeidiltae haen sai kuulla ettae he olivat Kertun omalla suostumuksella
ottaneet lapsen haeneltae heti sen synnyttyae, niin ettei Kerttu ollut
ollenkaan lastansa naehnyt.

--Miksi te niin teitte? kysyi Hannes.

Aeiti sanoi: Voihan Hannes ymmaertaeae ettae jos Kerttu olisi saanut lastansa
imettaeae ei haen enaeae olisi jaksanut erota.

Naemae sanat tahtoivat repiae Hanneksen kahtia, mutta haen sanoi vaan taas
jaeykaesti: Se on hyvae.

Ja "se on hyvae" sanoi haen myoeskin silloin kuin haen kuultuaan ylhaeaeltae
pianon raempytystae kysyi mitae soittoa se on? ja Kustaava siihen vastasi:
Frans on nyt taeaellae isaentaenae. Sillae Hannes ajatteli: he voivat olla
suruun pakahtumatta ainoastaan niin kauan kuin luulevat minun taetae
kaikkea vaativan. Ja sanoi aeidillensae niinkuin ohimennen: Mihin te
olette lapsen vieneet? Mutta aeiti sanoi: Se on parempi ettemme sitae
kukaan tiedae.

Mutta Hannes ei jaettaenyt asiaa taehaen. Saatuaan tietaeae kaetiloeimen nimen
Hannes jaetti Kertun ja aeidin hyvaesti ja matkusti junalla takasin,
pysaehtyen siihen kaupunkiin, jossa lapsi oli synnytetty. Kaetiloein
ilmaisi haenelle antaneensa lapsen sellaiselle naisihmiselle, joka piti
hylkylapsia hoidossaan. Hannes antoi kaetiloeimelle rahaa kieltaeen
ikipaeivinae ilmottamasta haenen kaeyneen lasta kysymaessae.

Nyt meni Hannes sen neuvotun naisihmisen luo, sillae haen ajatteli:

Minae tuon heille lapsen takaisin, vasussa kantaen, keskellae Jumalan
kirkasta paeivaeae minae sen heille tuon!

Mutta kun haen loeysi sen naisihmisen ei sillae ollutkaan enaeae
lastenhoitolaa siinae kaupungissa, vaan se sanoi kaikki sellaiset lapset
nyt vievaensae Pietarin suureen hoitolaan. Hannes maksoi taas rahaa ja
vannotti olla ikinae kertomatta haenen kaeyneen lasta kysymaessae.

Minae en lakkaa hakemasta ennenkuin loeydaen. Minae tuon sen heille
sittenkin! Tuon, tuon, tuon!

Pietariin palattuaan haen ajoi