annes kyselemaeaen vallankumouksellisista ja samassa muisti,
ettei haen ollut vielae kertonut siitae, mitae Natalja Feodorovnan kaeynnin
jaelkeen oli haenen kotonansa tapahtunut.

Natalja Feodorovna naeytti kovin saeikaehtaevaen, mutta ei lainkaan omasta
puolestansa, vaan ainoastaan Hanneksen, johon haen, oli ruvennut yhae
enenevaellae laemmoellae katsomaan.

--Ja senjaelkeen olette te uskaltanut tulla taenne! Rakas Ivan Ivanovitsh,
poistukaa niin nopeasti ja niin salaa kuin mahdollista!

Hannes tahtoi kuitenkin vielae vastauksia muutamiin taerkeihin
kysymyksiin.

--Ei-ei-ei-ei--laehtekaeae heti, heti,--ei saa suotta panna itseaeaen vaaran
alaiseksi--no-no-no, ei mitaeaen puheita, laehtekaeae nyt vaan.

Haen melkein vaekivallalla lykki Hannesta ovelle.

Mutta kun Hannes oli saanut paeaellystakin ylleen, ja seisoi jo ovessa,
sanoi Natalja Feodorovna vedet silmissae:

--Me emme naee enaeae toisiamme koskaan.

--Miksi? kysyi Hannes ja ensi kertaa tunsi kuinka lujilla siteillae haen
oli Natalja Feodorovnaan kiintynyt.

Natalja Feodorovna ei vastannut, vaan sanoi:

--Minae neuvon teidaet toisen ystaevaen luo, joka teille kaikki selittaeae,
mutta me emme naee enaeae toisiamme.

Nimitti kadun ja numeron.

--Sanokaa haentae aina vaan _Vasiliksi_, aelkaeae koskaan kysykoe muuta nimeae,
sinutelkaa ja sallikaa haenen sinutella teitae, haen selittaeae teille kaikki
ja paljon paremmin kuin minae. Vaehaen voin ilmaista: haen on kuuluisan
vallankumousperheen jaesen, toiset ovat kaikki mikae kotivankiloissa, mikae
Siperiassa. Ja jos joku paeaeseekin vapaaksi, joutuu kohta jaelleen. Isae,
kenraali, suuri, joka suunnalle jaeykkaenae toerroettaevae tukka, silmaet
huhkaimen, itse ajaa lapsiansa kokouksiin: mikae mies sinae olet, sanoo,
kun taemmoeisenae aikana et mene kokoukseen! Ja kun saa tiedon lapsiensa
vangitsemisesta, murahtaa: Aina ovat sanoneet kelpo pojaksi, nyt itse
naein.--Mutta Vasili asuu erillaeaen, paremman toimintamahdollisuuden
vuoksi. Jos he ottavat teidaet perheeseen, onnittelen minae teitae.
Paeaesette kaikki tietaemaeaen. Tulette maailmalle tarpeelliseksi
ihmiseksi--! Hyvaesti ainiaaksi, Ivan Ivanovitsh!

Kun Hannes tuli kadulle, loeivaet tapulin kellot jossain kuutta. Haen oli
tunnin verran myoehaestynyt tutkinnosta.

--Se on hyvae, sanoi haen itsekseen, raepytteli vaehaen aikaa silmiaeaen ja
sitten, paeaettaevaeisyyden ilme katseessa suuntasi askeleensa Natalja
Feodorovnan antaman osotteen mukaan.