lta katsoo.
Armeijaupseerilla on yksi naekoekanta, keisarillisella santarmistolla voi
olla toinen. Siinaehaen meillae on vanha ero.

--Voit toisin sanoen vaikka oman veljesi antaa ilmi?!

--Silmaeae raepaeyttaemaettae. Pyhin kaikesta on keisari ja isaenmaa, eli
hallituksen absolutinen voima, jos Ivan sen paremmin ymmaertaeae. Ystaevae,
veli,--se tulee toisessa sijassa.

Nyt huomasi ruhtinas, ettae Ivan Ivanovitshistae oli kadonnut kaikki, mikae
haenessae oli hienostunutta upseeria ja jokin seurauksia laskematon
luonnonvoima huohotti haenen auenneista sieramistaan ja silmistaeaen.
Ruhtinas ymmaersi silloin, ettae jotain taeytyy heti tehdae hirmuisen
katastrofin vaelttaemiseksi. Ja siinae tarkotuksessa haen veti miekan
huotrastansa. Haen tahtoi alkamalla tappelun estaeae Hanneksen alkamasta.

--Ja minae sanon sinulle, huusi haen muka aeaerimmaeisessae vimmassa Boris
Mihailovitshille,--ettae ellet heti vanno luopuvasi siitae aikeesta,
sivallan minae sinut paeaettoemaeksi tuohon paikkaan!

--Unohdatte, ettae minullakin on miekka kupeellani, huusi Boris
Mihailovitsh kaeyden miekkansa kahvaan.

--Me taistelemme saeaentoejen mukaan. Valitkaa aseet! sanoi Gregor
Gregorovitsh.

Kun Hannes heraesi jaelleen tuntoihinsa olivat molemmat laehteneet.

Haen vaipui ymmaertaemaettae mitaeaen sohvalle, ja kauan hieroi paeaetaensae,
sekottaen kaiken tukkansa.

* * * * *

Kolmannen ja viimeisen kerran tapasi Hannes Natalja Feodorovnan taemaen
asunnossa.

Taeynnae kysymyksiae ja kiihkeaetae vastausten janoa, taeynnae valtoinansa
lainehtivaa mielenkuohua Hannes meni pari tuntia ennen viimeistae
tutkintoa Natalja Feodorovnan luo, joka asui annetun osotteen mukaan
aivan laehellae kasvatuslaitosta.

Pimeaet ja kapeat porraskaeytaevaet noustuansa Hannes pysaehtyi oven eteen,
jonka takaa kuului miesten iloista lauluaeaentae ja naisten naurua.

Haen koputti varovasti.

Silloin kaikki hiljeni ja vasta pitkaen ajan kuluttua aeaeni kysyi juuri
oven takaa: kuka siellae?

Hannes nimitti nimensae, mutta ovea ei avattu ennenkuin kiihkeiden
kuiskausten ja juoksujen jaelkeen, jotka selvaeaen kuuluivat ulos.

Haen paeaestettiin nyt suureen, pimeaeaen eteiseen, josta useita ovia oli
auki valoisampiin huoneihin. Naeistae kurkisteli uteliaasti nuorta vaekeae,
isotukkaisia miesylioppilaita ja saeikaehtaeneitae kurssilaisnaisia. Siis
niitae tavallisia ylioppilas-korttereja, joissa mies- ja naisylioppilaat
elaevae