eellisesti terottuivat.

--Suokaa anteeksi, sanoi Hannes, mutta minae olen sangen tyhmae naeissae
asioissa, enkae voi ymmaertaeae----te puhutte pakosta, mutta mikae voisi
pakottaa ihmisiae vastoin heidaen tahtoansa muuttamaan kaupunkeihin?

Natalja Feodorovnan suupielissae vaeraehti nolo hymaehdys ja haen katseli
hyvaen aikaa Hannekseen ennenkuin rupesi jatkamaan, ilmeisesti mielessaeaen
harkiten oliko Hanneksen kysymys todella tietaemaettoemyyttae vai ehkae
viekkautta. Yhae pitaeen Hannesta silmaellae haen sanoi hitaasti:

--Eikoehaen talonpoikia pakota kaupunkeihin maan puute?

Mutta Hannes rupesi taetae asiaa niin rehellisen syvaellisesti miettimaeaen,
ettae Natalja Feodorovnalta katosivat kaikki epaeilykset ja haen sanoi
hilpeaesti:

--Niin, niin, Ivan Ivanovitsh, te katsotte minuun suu auki uskomatta
suuressa Venaejaessae voivan olla maan puutetta, mutta kyllae meillae on
asianlaita sama kuin muuallakin maailmassa: maa on viekkaudella ja
vaekivallalla riistetty tyoevaeen kaesistae, joka senvuoksi laumoittain
siirtyy rahan palvelukseen. Eikoe teidaenkin maassanne ole niin?

Hannes joutui pulaan. Haen ei todellakaan tiennyt maalaisista asioista
mitaeaen muuta kuin minkae oli kuullut joskus vaarin jankuttavan joistakin
Veneh'ojan metsaejaoista, joilla toiset olivat tehneet toiset
torppareikseen.

--No niin, sanoi Natalja Feodorovna, puhukaamme siis vaan Venaejaen
oloista, joita ainakin _minae_ tunnen.--En tahtoisi kuitenkaan myoentaeae,
ettae yksistaeaen meidaen tyoevaeessaemme olisi vapauden ja ihmisarvon tunto
sammunut, vaan minae olen paljon matkustellut ja kaikkialla naeen samaa:
tyoevaeki ei enaeae tunne mitaeaen haepeaeae siitae, ettae se rahan edestae palvelee
meitae, kumartelee meitae, kiillottelee meidaen kenkiaemme, juoksee meidaen
asioillamme. Se myy itsensae mihin tahansa; se tekee kaikkea tuota
noeyryyttaevaeae, minkae vuoksi me sitae juuri halveksimme, jopa pidaemme
alempirotuisina olentoina. Se myy itsensae kuskiksi, lakeijaksi,
piiaksi,--yhdentekevaeae!--polisiksi, urkkijaksi...

Naeitae sanoessa Natalja Feodorovnan hengitys kaevi aekkiae epaetasaiseksi,
joten haenen taeytyi hetkeksi pysaehtyae. Vasta kun hengitys oli jaelleen
tasottunut koetti haen alkaa taas noeyraellae saevyllae, mutta ei onnistunut
pitemmaelle kuin ensimaeiseen lauseesen.

--Ivan Ivanovitsh, te sanotte: prostitutsioni on haevitettaevae, mutta en
minae tiedae mikae ero taessae oikeastaan on. Jos ihminen kerran on oppinut
my