ymaeaen ruumiinvoimansa enintarjoovalle kysymaettae mihin niitae
kaeytetaeaen,--miksi sitten pidettaeisiin erikoisempana haepeaenae itse
ruumiinkaan myymistae?

Nyt ei Natalja Feodorovna enaeae voinut hillitae itseaensae, vaan hengitti
taas tiheaeaen ja haenen kasvojensa lihakset nytkaehtelivaet hullunkurisesti
ja aeaeni vavahteli mielenkuohusta:

--Myydae rahasta ruumiin voimat sille, joka niillae tekee mitae ikinae
haluaa, ja myydae rahasta ruumis sille, joka tekee sillae mitae
haluaa,--mikae ero siinae on? Edellistae harjottavat etupaeaessae miehet,
jaelkimaeistae etupaeaessae naiset. Eikoe se ole vaan luonnollinen jatko ja
huippu asiain kehityksessae? Onko urkkija parempi kuin prostituerattu--
sanokaa te--minae--en todellakaan tiedae----

Hengen ahdistus ei antanut Natalja Feodorovnan sanoa pitemmaelle.
Vaeliajan taeyttaeaeksensae Hannes sanoi:

--Olette siis sitae mieltae, ettae taeytyy ennen kaikkea antaa talonpojille
riittaevaesti maa-alaa?

Natalja Feodorovna voitti aekkiae mielenkuohunsa ja sanoi kylmaen
tyyneesti:

--Olen mieluummin sitae mieltae, ettae talonpojan taeytyy ennen kaikkea
_ottaa_ itsellensae riittaevaesti maata.

Ymmaertaemaettae mitaeaen eroa taessae Hannes tokasi iloisesti:

--No, jos niin, niin mitaepaes muuta kuin _annetaan_ haenelle kyllaeksi
maata.

Natalja Feodorovna kohottautui vaehaen tuolillansa, katsahti vaesyneesti
Hannekseen ja sanoi vielaekin tyynemmin:

--Maata ei voi antaa, ellei sitae joltakin oteta.

--Siis otettakoon! huusi Hannes, innostuneena saavutettuun
yksimielisyyteen heidaen vaelillaensae.

Natalja Feodorovna piirteli sormellaan kirjainta leipaemurujen joukkoon.

--Aivan oikein, Ivan Ivanovitsh, mutta siinae tapauksessa kehottaisin
teitae puhumaan ainoastaan kuiskaamalla, sillae seinaetkin sellaisiin
ehdotuksiin hoeristaevaet korviansa.

Natalja Feodorovnan kasvot olivat muuttuneet ankariksi ja jokin voimakas
ylpeyden ilme alkoi tehdae ne yhae vieraammiksi ja pelottavammiksi
Hannekselle:

--Mutta te varmaankaan ette tiedae mitae sanotte, jatkoi Natalja
Feodorovna.--Keltae maa olisi otettava? Eikoe juuri niiltae, joita te,
herra luutnantti, palvelette kantaessanne tuota upseeripukua? Vai ettekoe
luule isaentaenne pyytaevaen teidaen palvelustanne juuri maan riistaemiseen
talonpojilta? Olettehan valalla vannonut tottelevanne haentae. Aelkaeae siis
puhuko minulle aikeestanne haevittaeae prostitutsionia. Sillae juuri te
itse, suojellessanne vaekivallalla ma