tta haeiritessae
kahta rakastunutta.

Natalja Feodorovna katsahti Boris Mihailovitshiin, nousi ja nolosti
hymaehtaeen, odottamatta esittelyae poistui.

Kun Hannes, saatettuaan Natalja Feodorovnan, tuli eteisestae takasin,
sanoi Gregor Gregorovitsh:

--Nae, nae, nae, veliseni,--kyllaehaen me arvasimme, ettae taessae on nainen
pelissae, mutta ettae se olisi ollut niin loistava kaunotar, sitae emme
toki osanneet aavistaa!--Sanalla sanoen: me olemme tulleet taenne
vahtimaan sinua, ettet enaeae jaeisi tutkinnosta. Pullot taskuissa
tietysti! Usko minulle kaunottaresi nimi! Nae?

Aleksei Dmitrievitshillae oli pinkka linnoituspiirroksia ja haen odotteli
naehtaevaesti kaersimaettoemaenae milloin tervehdyksistae ja muista
syrjaeseikoista paeaestaeaen.

Mutta Boris Mihailovitsh, santarmiupseeri, seisoi kalpeana kuin lakana
oven luona.

--Boris, mikae _sinun_ on? sanoi Aleksei ihmeissaeaen.

Boris Mihailovitsh sammalteli vaehaen puheessaan ainakin, mutta nyt ei
tahtonut saada sanaakaan suustansa.

Kaikki kaeaentyivaet ihmetellen haeneen paein.

--Tae-taessae ei ole a-ainoastaan ra-rakkausjuttu. Ivan, voitko sanoa
minulle missae olet tuohon naiseen tutustunut?

Hannes rypisti silmaensae eikae vastannut mitaeaen.

--Tahtoisitko sanoa minulle haenen osotteensa?

Hannes otti esille Natalja Feodorovnan kaeyntikortin, johon taemae oli
kirjottanut osotteensa, ja vasta annettuaan sen Boris Mihailovitshille
muisti Natalja Feodorovnan nimenomaan kieltaeneen ilmaisemasta taetae
osotetta.

Boris Mihailovitsh pisti kaeyntikortin taskuunsa.

--Sinae, Ivan, olet joutunut vallankumouksellisten pauloihin!

--Mitaeae? huusi juopunut ruhtinas pitkaeaen.

--Mitae joutavia, sanoi Aleksei.

Boris Mihailovitsh teki nyt itsensae yhae taerkeaemmaen naekoeiseksi ja sanoi
sormea heristaeen:

--Varo, varo! Tuo nainen on vaarallisimpia vallankumouksellisia,
hallitukselle miltei taerkein taellae hetkellae, sillae haen johtaa
propagandaa sotavaeen keskuudessa.

Aleksei Dmitrievitsh, joka jo oli istunut, nousi levottomana ja
tyytymaettoemaenae, ja rupesi kaedet housujen taskuissa liikkumaan
edestakasin pienessae huoneessa. Haen sanoi kaevellessaeaen:

--Voithan selittaeae mitae tekemistae sinulla on tuon naisen kanssa.

--Sitae en voi, sanoi Hannes.

Kavahtaen katsahtivat kaikki kolme aekkiae haeneen, ja tuskallinen
aeaenettoemyys seurasi.

--Kehenkae se kuuluu, sanoi ruhtinas.--Ja antakaa te kaikkien olla
rauhassa, hallituksen hall