miellytti Gregorin rajaton avomielisyys kaikkein arimmistakin
sukupuoli-asioista keskusteltaessa.

Kolmannella toverilla Aleksei Dmitrievitshilla sitae vastoin oli aivan
varmat toiveet paeaestae sota-akatemiasta ja haenestae oli ilman vaehintaekaeaen
epaeilystae kerran tuleva mitae loistavin sotapaeaellikkoe, jos vaan joku sota
onnistui haenen aikanaan syttymaeaen. Hanneksen suuri ystaevyys taemaen
toverin kanssa perustui siihen, ettae heillae oli sama lempi-ala
sotatieteissae, nimittaein linnoitus- ja aseoppi. Ollen aivan vastakkaisia
mielipiteiltaeaen ja elaemaentavoiltakin he saattoivat, paeaestyaeaen
mieliaineeseensa, tuntikausia istua paeaet yhdessae tutkimassa piirustuksia
linnoitusjaerjestelmistae. Oli silloin muilla mitae hauskaa hyvaensae, kyllae
heillae kahdella hauskempaa oli. Tavallisesti rupesi kuitenkin muita
kohta alussa nukuttamaan, kun he paeaesivaet siihen lempiaineeseensa
kaesiksi. Toinen puolusti niinsanottua linnoitustieteen "uutta koulua",
mutta Hannes oli Velitshkon miehiae. Naeitae asioita koskeva vaeittely ei
kuitenkaan ollut vielae mitaeaen erinomaista ja nukkujat saivat makeasti
kuorsata sohvannurkissa. Mutta annas kun puhe siirtyi shrapnelleihin!
--Trah! huutaa Hannes silmaet saekenoeivinae. Trah! vastaa toinen. Se
merkitsi heillae shrapnellien sattumista maaliin. Mutta joka huudolla
pompahtelevat nukkuneet saeikaehtyneinae sohvannurkista. Toivottomina he
laehtevaet vihdoin pois. Mutta Hannes ja Aleksei Dmitrievitsh jatkavat
puoliyoehoen, milloin kumartuneina piirrosten yli, milloin kiihkeinae ja
innostuneina kaevellen vastakkain pitkin huonetta hirmuaseiden tuhoavaa
vaikutusta eri aeaentein ja liikkein kuvaten.

Gregor Gregorovitsh ilmestyi ulkoa juuri oikeaan aikaan, sillae vastoin
tavallisuutta alkoi puhe toveruksilta kokonaan loppua Hanneksen
merkillisen hajamielisyyden takia.

--Oletteko haenelle jo sanoneet? kysyi ruhtinas tullen neliskulmaiseksi
laaditun kannoksensa kanssa, jossa kuitenkin oli pelkkiae viinipulloja.

--Emme ole haenelle mitaeaen vielae sanoneet, mutta anna taenne pullot, niin
ehkae taessae kielen kanta heltii.

--Kyllae se vaan on paeivaenselvaeae, ettae taessae pelaa joku nainen ensi
viulua,--arveli Gregor Gregorovitsh asetellessaan kauniita pullojaan
poeydaelle.

Aleksein avattua korkit--sillae haenellae oli aina se merkillinen
korkkiruuvilaitoksensa taskussa--ja Boris Mihailovitshin haettua lasit
Hanneksen kaapista sekae Gregorin ne taeytettyae ja kaeskettyae