ae laajenevaa tieteellistae ainehistoa
sisaelsi, tuntui muuttuvan maailmalle yhae taerkeaemmaeksi esineeksi.

Nyt kun vaan saisi selvaen siitae Kertun lapsesta, ajatteli Hannes, kun
ajuri kaeaensi pimeaemmille syrjaekaduille.

Mutta mitae kauemmin he ajoivat, sitae ihmeellisempiin kaupungin
lokeroihin ajuri haentae vei ja sitae tukalammalta alkoi olo tuntua. Haen
etsi turhaan jotain taehaen tilaisuuteen sopivaa viisauden sanaa, josta
olisi saanut tarpeeksi selkaerankaa halveksiakseen sellaisten
sotilas-urkkijain vaaraa, kuin ne jotka olivat Didrichsin tuhonneet.
Lopulta oli kaupunginosa jo sitae laatua, ettei ainoatakaan saeaetyhenkiloeae
siinae enaeae liikkunut. Ja pika-ajurilla esiintyvaeae upseeri-ilmioetae
kaeaentyivaet sentaehden kulkijat ihmeeksensae katsomaan.

Itse kasvatuslaitos oli taessae ympaeristoessae kuin mikae palatsi, mutta
ovesta tuli ja meni pelkkiae epaeilyttaevaen naekoeisiae henkiloeitae.

Kulmakarvat koholla, silmaeluomet raepyttelevinae, mutta katse ja kaeytoes
vihaista ankaruutta teeskentelevaenae Hannes astui sisaelle. Haen olisi
tuhat kertaa mieluummin mennyt avonaiseen tykkituleen tai vaikkapa
suoraan ryoeminyt ladatun kanuunan kitaan.

Kaeynti loppui kuitenkin lyhyeen, sillae konttorissa sanottiin, ettae lasta
oli mahdoton loeytaeae, ellei ulkonaekoeae tuntenut tai ainakin numeroa
tiennyt.

Hannes suoritti loistavan tutkinnon taktiikassa ja ensimaeisellae
yoejunalla matkusti uudestaan kaetiloeintae ja sitae naishenkiloeae tapaamaan.

Pietariin palattuaan tapasi Hannes huoneensa poeydaellae avonaisen kirjeen,
jossa oli kutsumus strategian tutkintoon samana paeivaenae kello 5. Mutta
kello oli jo 10 iltaa.

Hannes raepytteli vaehaen aikaa silmiaensae, pyyhki otsansa hienosta hiestae,
joka oli siihen kirjettae katsellessa kohonnut, meni kirjahyllylle, otti
viisauden kirjan esille, selaili kauan aikaa ja loeysi kuin loeysikin
siitae paikan, jota haki. Siinae seisoi: "Elae anna tapausten syoedae sinun
sydaentaesi,--elae itke menneisyyttae, joka on jo haudattu, vaan tee sinae
mitae pitaeae tehdae, ole voimakas, miehekaes, ja niinkuin taehti, joka ei
lepaeae eikae kiirehdi."

Taemaen luettuaan haen pani maata, sammutti kynttilaen ja nukkui sikeaesti
aamuun asti, jolloin ajoi uudelleen kasvatuslaitokseen.

Mutta taeaellae tehtiin asiaan uusia vaikeuksia. Milloin sellaista numeroa
ei sanottu lainkaan olevan, milloin sanottiin sen numeroisen lapsen jo
kuolleen, milloin taas arveltiin numeron