avan kaeteen. Kerttu ennaetti
paraiksi pelastamaan pannun tulelta. Kahvitarjottimen kanssa Kerttu
juoksi sisaelle. Kun haen tuli pannua ja leipaeae hakemaan, oli Kustaava
saanut sen jo pyyhityksi, ja ennaetti kysymaeaen:

--Milloin?

Leikellessaeaen tulisessa kiireessae ranskanleipaeae Kerttu selitti yhtaikaa
sekae ilosta vapisevana ettae kahvin kohtalosta naerkaestyneenae:

--Kolmen paeivaen peraestae--illalla--iltajunassa Pietarista--niin,
niin!--Ja nyykaeyttaeen paeaetae, saeteilevaenae ilosta ja punasena kiukusta
meni taas sisaelle.

"Kolmen paeivaen peraestae--yoe--paeivae--yoe--paeivae ja Hannes seisoo haenen
edessaensae! ajatteli Kustaava itseksensae. Valtavasti loeivaet taellae
hetkellae haenen sydaemmensae tyyntyneen myrskyn mainingit.

Kerttu tuli silmaet rypistyneinae taas kyoekkiin.

--Teillaehaen se on! sanoi haen temmaisten kannen Kustaavan kaesistae ja taas
meni.

Kunpa Kustaava nyt olisi saanut Kertun luoksensa taenae heidaen elaemaensae
ehkae onnellisimpana paeivaenae! Siellae ne kahvit vasta olisi keitetty! Ja
he olisivat istuneet ja puhuneet Hanneksesta kolme paeivaeae ja kolme yoetae.
Mutta Kerttu tuli ja sanoi:

--Nyt taeti kulta, menkaeae, en jouda--ja paha on vielae sekin, ettae illalla
juuri kolmen paeivaen peraestae taeaellae on vieraita enkae voi silloin tulla
Hannesta naekemaeaen, mutta mitae siitae!

--Kuinka et sinae tulisi, johan Hannes pahastuisi!

Kerttu nosti silmaekulmansa ja alas katsoen sanoi:

--Vielae mitae, haen nyt siitae vaelittaeisi!--Mutta itse oli onnensa huipulla
Kustaavan sanoista.

Ja taas otti aekkiae Kustaavan kaulasta, retuutti, pyoeritti haentae ja
nauraen tyoenteli ovesta ulos.

Kolmantena paeivaenae alkoi Kustaavan luo alakertaan kokoontua naapureita
ja sukulaisia odottamaan Hanneksen ilmestymistae. Vaikka kirjeessae, jota
moneen kertaan luettiin, seisoi selvaesti ja kahdessa eri paikassa: tulen
_ilta_junassa ja ajan kohta kotiin, aelkoeoen kukaan tulko asemalle, minae
tulen siis _illalla_, muistakaa--, niin siitae huolimatta vaari ilmestyi
jo aamulla. Frans oli haenelle sanonut: vaari menee nyt Kustaavan luo,
siellae on pidot. Ja tietaemaettae pitojen syytae oli vaari ajellut
parranhaivenensa ja pitkaen, korvain taa kiertyvaen harmaansekaisen
tukkansa vedellae kastellut ja harjalla silittaenyt.

Ylleen oli saanut Franssilta lainaksi mustan syrtuutin, joka oli haenelle
kovin vaeljae ja vaehaen lyhythihainen, sillae vaarilla oli kookkaan miehen
pitkaet