esittivaet Heidaen Majesteettejaeaen Keisari Aleksanteri III:tta ja Haenen
Korkeata Puolisoansa Keisarinnaa kruunauspuvuissa. Taestae keksinnoestaeaen
itse melkein kyyneliin asti liikutettuna Frans nyt ehdotteli kuvat
ripustettaviksi seinaeaen niin, ettae ne heti naekyisivaet ovesta sisaeaen
astuville ja panisivat tuntemaan, mikae suuri siunaus oli taetae matalaa
majaa kohdannut, se kun oli nyt Hanneksen kautta tullut ikaeaenkuin
suhteisiin valtakunnan korkeimpien huippujen kanssa. Ehkae oli taessae
majassa niitae, jotka olivat elaeessaeaen vaeaeryyttae tehneet, ehkae niitaekin,
jotka olivat suoraan esivaltaa vastaan rikkoneet, nyt oli sentaeaen kaikki
sovitettu ja lainkuuliainen noeyryyden ja alamaisuuden henki oli taestedes
taeaellae vallalla. Kuvien seinaeaen kiinnittaeminen ja naulojen naputtaminen
suoritettiin aeaenettoemaellae juhlallisuudella. Ne muut vieraat, jotka
olivat silloin jo saapuneet, vaihtoivat ajatuksia kuiskuttelemalla, ja
jotka olivat sukua Kustaavalle tunsivat olevansa vieraampien kadehtimia.
Loviisa, Kertun aeiti, se hienon maailman tuntija, joka oli saanut lomaa
kasarmilta ja myoeskin tullut Kustaavan luo, katseli kuvia paeaetaensae
kallistellen ja pitaeen nyrkkiaeaen toisen silmaensae edessae, jonka jaelkeen
sanoi kuvat erittaein onnistuneiksi. Taemae Loviisan kaeytoes kohotti myoeskin
suuresti juhlatunnelmaa.

Kustaavan huone taeyttyi illemmalla vieraista. Saapuneet olivat myoeskin
Franssin neljae poikapuolta, haenen vaimovainajansa lapsia ensimaeisistae
naimisista, Albert, Eemil, Johan ja Oskar, jotka Frans oli jo pieninae
toimittanut pois laeheisyydestaensae oppipojiksi verstaihin. He olivat nyt
laehes 30-ikaeisiae, juroja, karkeakouraisia tyoemiehiae, seisoivat
seinaevierillae ujostellen vaeen paljoutta. Muut kaikki istuivat suuressa
ringissae, punakasvoisina viinin ja kahvin paljosta juomisesta,
juhlallisen aeaenettoeminae.

Viimeiseksi saapuivat Franssin omat pojat, kaartilaiset Haagert ja
Vilhelm; he olivat molemmat kookkaita, ylpeaen naekoeisiae miehiae, ivan hymy
huulilla.

Frans nosti kysymyksen, oliko sopivaa, ettae sotamiehet esiintyivaet
samassa huoneessa kuin upseeri, mutta Haagert ja Vilhelm sanoivat itse
paremmin ymmaertaevaensae sen asian, eikae tarvittu muuta kuin luutnantin
sisaeaen astuessa komentaa: "staatj!" sekae nousta seisaallensa, jonka
jaelkeen luutnantti antaa merkin kaedellae ja he saavat jaelleen istua.
Frans arveli taehaen, ettae samasta komennuksesta olisi para