slakki paeaessae.
Sanoi tulevansa eilispaeivaen juhlasta.

--Mistae juhlasta?

--Etkoe sinae todellakaan tiedae? Koko kansa on siihen ottanut osaa, mutta
sinaehaen tuletkin naeen minae Venaejaeltae.

Ne asiat, joista taemae toveri nyt alkoi innostuneesti kertoa, olivat
Hannekselle aivan tuntemattomia. "Koko programmi toimeen!" hoki toveri,
ja niin paljon Hannekselle haenen puheistaan selvisi, ettae tarkotus oli
saada yliopisto, koulut, virkamiehet, hallitus, sotavaeen paeaellystoe,
polisikunta, kaikki suomalaisiksi, ettae olisi omat suomalaiset
sota-upseerit, omat suomalaiset polisimestarit, omat suomalaiset
senaattorit j.n.e.

--Se sopii minulle, ajatteli Hannes,--he valmistavat minulle tietae!

Ja haen innostui kuuntelemaan toverinsa puheita. Kaikki tuo oli
todellakin syntynyt aivan kuin haentae varten, avaamaan haenelle
mahdollisuuksia. Haenen katseensa sattui kelmeaen kuun hahmoon, joka
laskevan auringon mukana naekyi kevaeisellae taivalla, ja sykaeyttaevae riemu
taeytti hetkeksi haenen rintansa. Taemmoeisen riemun tunnossa oli haenen
kaeyntinsae niin notkeata, koko haenen kaeytoeksensae niin sulavan veisteltyae,
ettae sen ehdottomasti taeytyi tehdae vaikutuksensa. Haenen toverinsa
pysaehtyi, peraeytyi pari askelta haenestae, katseli haentae kiireestae
kantapaeaehaen ja sanoi: sinun taeytyy tulla meille.

--Kelpasin! ajatteli Hannes.

--En paraalla tahdollakaan jouda, vaikka tunnustan, ettae olisi
velvollisuuteni, sanoi haen.

--Mitae vielae, kyllae sinae joudat. Saat meillae taenae iltana naehdae Suomen
kaikki suurmiehet, tulet heille esitetyksi--. Me teemme sinustakin
suurmiehen.

--Elae herran nimessae!

--Sinun taeytyy kerran tulla Suomen vasta perustetun sotavaeen
paeaellikoeksi. Niin juuri!

--Taemaehaen jo alkaa kuulua kapinalliselta, leikki Hannes.

Mutta haenen toverinsa rupesi nyt suurin sanoin esittaemaeaen taetae
paeaehaenpistoa niinkuin se olisi haenellae ollut jo kauan sitten harkittu
suunnitelma. Kaikki riippuu siitae millaisissa piirteissae uskaltaa
ajatella, sanoi haen. Mitae uskaltaa, sen saa. Eikoe teidaen omissa
piireissaenne sanota: huono on se sotamies, joka ei toivo kerran
kenraaliksi paeaesevaensae?--Ajatteleppas vaan, he ovat panneet siihen
henkiloen, joka ei osaa sanaakaan suomea! Suomen sotavaekeae, jonka on
antaminen verensae, komentaa mies, joka ei tunne edes sen kieltae! Se ei
saa tapahtua! Siihen taeytyy ennen tai myoehemmin tulla umpi suomalainen.
Ja sinae olet oikea m