jaista aeaentae.

--Puolet on eno Franssin, mutta puolet haen sanoo lankeavan minulle
perintoenae vaarin jaelkeen.

--Rahalla on aina joku pimeae alkuperae, sanoi Hannes raskaasti
huokaisten.--Entae viinikauppa?

--Se on nyt minun.

Hannes tuli vielae laehemmaeksi aeitiae ja osottaen sormella yloespaein kysyi
melkein kuiskaten:

Ja kuka asuu tuolla?

--Ei vielae ketaeaen asu.

--Miksi se siis on rakennettu?

--Mitae me ymmaersimme! Luulimme sinun ottavan Kertun kohta.

Hanneksen vieraehti suuri paino sydaemmeltae ja koko maailma valkeni. Siis
ainoastaan viini-, portteri- ja tupakkikaupalla!

--Ei-ei-ei, sanoi haen ankarasti, kuten aina kun oli hyvillaeaen--siitae
naimisesta ei voi tulla mitaeaen. Minae matkustan pois hyvin kauaksi aikaa
ja Kerttu muuttakoon heti siitae paikasta. Heti, sanon minae! Ruvetkoon
aluksi vaikka ompelijaksi taenne teidaen luoksenne.

Sitten haen taas tuli hiljaiseksi ja sanoi:

--He eivaet ottaneet minua kaartiin. He sanoivat: kaartiin paeaesee vaan
kadettikoulusta. Mutta kadettikouluun he eivaet paeaestae muita kuin
parempisaeaetyisiae. Se olkoon heidaen asiansa. Minae tahdon nyt siis mennae
Pietarin sota-akatemiaan.

--Mikae se on?

--Se on valtakunnan korkein sotaopisto, joka avaa tien kaikkiin
kaarteihin. Mutta minae tarvitsisin paljon, paljon rahaa.

Ylpeaenae kohotti Kustaava paeaetaensae.

--Luuletteko ettae voisin saada eno Franssilta lainaa?

Kustaava sanoi: Kyllae haen lainaa, mutta jospa haen rupeaa sitten taehaen
isaennaeksi ja vuokraa ylaekerran kenelle tahtoo?

Hannes oli kahden vaiheella sanoako: vuokratkoon, sillae ilman rahoja ei
haen koskaan voi valtaan paeaestae, mutta ilman valtaa ei haen koskaan voi
porttoloita haevittaeae. Silloin Kustaava naeki haenen ajatuksensa ja pelasti
haenet sitae sanaa sanomasta:

--Laehde, Hannes, sinae saat rahaa _minun_ kaedestaeni.

Ja Hannes tyytyi olemaan kysymaettae mistae aeiti ottaa rahat.

Haen rupesi taas nopeasti kaevelemaeaen edestakasin Kustaavan huoneessa,
vaipuen niin syviin mietteihin ettei lainkaan muistanut huonetta missae
oli eikae aeitiae, joka hiljaa haenen ympaerillaensae haeaerien laitteli haenelle
vuodetta.

Ymmaerraenhaen minae, ettae ajatus Suomen sotavaeen paeaellikkyydestae on
mielettoemyyttae. Tietysti! Tietysti ymmaerraen! Mutta se on kuitenkin
mielettoemyyttae ainoastaan _nyt_. Jos sitaevastoin nuo suurmiehet kerran
todellakin saavuttavat sen vallan, johon pyrkivaet, niin tulee kysymys
my