oes sotavaeenpaeaellikkyydestae. Silloin pitaeae olla mies kaesillae. Ja
silloin se ei ole enaeae mielettoemyyttae!

Valmistua! Valmistua!

Ja haenen mieleensae ehdottomasti muistuivat Hinkin sanat: "Ei sivelistit
mitaeaen merkitse,--sellaiset lasisilmaeherrat! Maskiksi menisivaet, jos
Viaporista ammuttaisiin."

Siinae oli Hinkki peraeti oikeassa. Ehdottakoonpa joku "sivelisti",
vaikkapa kuinkakin oppinut, ettae porttolat olisivat kiellettaevaet, kohta
asetetaan komiteoja, jotka esittaevaet asian kaikki puolet, historialliset
kehitykset, tuhannet seikat ja asianhaarat, ja loppusumma on se, ettae
porttoloita ei voida kieltaeae. Mutta sanokoonpa se, jolla on valta
kaeaentaeae tykin suu kaupunkia kohden, vaikka vaan kuiskatkoonkin:
korjatkaapa porttolanne. Heti ovat porttolat jaeljettoemiin kadonneet.

Aeiti kaevi hiljaa haentae hihaan osottaen ettae vuode oli valmis.

Ja haen muisti taas missae oli. Muisti aeidin lupauksen hankkia rahat ja
oman paeaetoeksensae olla kysymaettae mistae aeiti ne rahat ottaa.

Tuli niin kova halu pian, pian toteuttaa tulevaisuus ja siten paeaestae
lyoemaeaen pirstaleiksi myoes naemae nykyisyyden mitaettoemaet, ilkeaesti kalvavat
ristiriidat. Pois taeaeltae! Pois suuriin voiman ja tarmon ponnistuksiin!

8.

Vasta monta vuotta palveltuansa upseerina Suomen sotavaeessae, milloin
reservijoukkojen milloin vakinaisen vaeen opettajana, sai Hannes
voitetuksi ne suuret vaikeudet, jotka olivat sota-akatemiaan paeaesemisen
tiellae, ja siirryttyaeaen Pietariin taeydellae tarmolla antautui
sotatieteisiin.

Mutta haenen loistavasti jo suoritettuansa muutamia tutkintoja, tapahtui
uusi suuri selkkaus haenen elaemaessaeaen.

Luonto, joka jokaisena kevaeaenae maeaeraeaikaan sulattaa hanget, maeaeraeaikaan
kasvattaa uutta maeihaeae maentyjen runkoihin, maeaeraeaikaan puhkaisee koivut
lehteen, maeaeraeaikaan lennaettaeae leppaein siitepoelyn, maeaeraeaikaan yhdistaeae
kukkain heteet paisuneihin emiin ja maeaeraeaikaan siemenet kaikille
tuulensuunnille hajottaa, ei voi ihmiseenkaeaen naehden lykaetae kevaettaensae
tuonnemmaksi, jaettaeae haentae vaikutustaan vaille ja kevaetkuohuista haentae
vapauttaa. Ihmisellae olkoon esteitae, joiden vuoksi haen katsoisi
tarpeelliseksi jopa vaelttaemaettoemaeksikin lykaetae kevaeaen tulon
tuonnemmaksi, se tulee maeaeraeaikanansa. Ihminen ajattelee: vasta
kahden--kolmen vuoden peraestae; sitten tulkoon minun kevaeaeni, sillae jos
se _nyt_ tulisi jaeisi minun t