ies, sinae olet ainoa suomalainen heidaen joukossansa.
Uskalla vaan ajatella! No! Onko taellae kevaeaellae, onko tuolla taivaalla
rajoja? Miksi pitaeae siis olla ihmisen uskalluksella rajoja?

Vaikka Hannes kyllae ymmaersi, ettae taemae innostus oli liian pitkaelle
jatkuneen juhlan jaelkikaikua, haemmaestyi haen kuitenkin merkillistae
yhteensattumaa naeiden puheiden ja haenen omien tulevaisuuden
suunnitelmiensa vaelillae. Niin korkealle ei haen tosin itse ollut
ajatellut kohota, mutta jos uskallus ja tarmo todella ovat jotain
tekijoeitae ihmiskohtaloissa, niin ei haenellae ainakaan niitae tekijoeitae
ollut puuttuva.

Hannes seurasi toveriansa taemaen asunnolle asti ja tahtoi siitae kaeaentyae,
sillae alkoi jo haemaertaeae, mutta toveri veti haenet puoli vaekisin mukaansa
sille kadulle, jossa heidaen asuntonsa oli. Ja vihdoin Hannes, kun
haenellae juuri sattui olemaan paras pukunsa yllaeaen, paraat hansikkaansa
sormissa, paras jaeykkyys viiksissae, ja parhaan parturin hajuvedet
vaatteissa, lupasi tulla hetkeksi sisaelle.

Siellae oli myoes sama juhlatunnelma vallalla. Kenraalitar--sillae Turkin
sodan jaelkeen oli eversti tullut kenraaliksi--otti Hanneksen hyvin
ystaevaellisesti vastaan. Tyttaeret samaten iloista haemmaestystae ilmaisevin
katsein mittasivat Hanneksen olentoa joka suunnalta ja hymyilivaet
haenelle sangen armollisesti. Taemae ilmeinen menestys antoi haenen
liikkeihinsae ja puheluunsa yhae enemmaen varmuutta ja aito pietarilaista
sulavuutta, jopa niin ettae haenen onnistui taidokkaasti kaeaentaeae
tietaemaettoemyytensae suuren kansallisjuhlan vaiheista omaksi ilmeiseksi
eduksensa. Teeskennellen mitae hartainta mielenkiintoa haen sai neitoset
kiihkeaellae, keskenaeaen kilpailevalla vilkkaudella kertomaan viikon
suurista tapahtumista, valmistuksista, sen loistavasta onnistumisesta,
juhlan sankarin suuremmoisesta henkiloestae, miten haen oli astunut
sisaelle, mitae puhunut, mitae sanonut sille tai tuolle. Vielae he kertoivat
haenelle kaikkien paeaekaupungin kansallismielisten naisten aikeesta
lahjottaa voittoisalle ylioppilaskunnalle sininen lippu
kultakirjaiminensa: "sitae kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto";
puhuivat haenelle kukista, seppeleistae, kevaeaen ihanuudesta ja
tulevaisuuden valoisuudesta. Ja kaiken aikaa Hannes, samalla kuin tuo
mieletoen aate Suomen sotavaeen paeaellikkyydestae tuon tuostakin
ihmeellisellae tavalla muuttui tunteissa mahdollisuudeksi, oli mitae
elaevimmaellae osanotolla mu