s muidenkin
nousta seisaalleen, mutta Loviisa vastusti jyrkaesti taetae mielipidettae ja
neuvoi, ettae tervehdys oli tapahtuva naein: ensin menee Kustaava
kynnykselle vastaan ja tervehtii, sitten tervehtii Frans ja sitten muut.

--Vaarin unehutit, sanoi Haagert Loviisan takaa bassollansa. Ja kun
kaikki katsahtivat vaariin, istui taemae muista syrjaessae,
rintaperillistensae ja jaelkelaeistensae lauman takana, joka oli
kotimaastansa tietaemaettoemaeksi taehaen kaupunkiin syntynyt, ja itki niin
katkerasti, ettae paeae tutisi. Silloin kaikki rupesivat sanomaan: ei
silmissae vikaa ole, mutta joku suru sitae vaivaa. Ja jaettivaet haenet
omillensa.

Sillae vaelin kun vieraat naein istuivat ringissae Hannesta odottamassa, oli
haen kuitenkin aikaa sitten Helsingissae. Haen oli tullut jo aamulla
voidakseen ensin kaeydae komendantin ja pataljoonan paeaellikoen luona
tervehdyksellae ja rauhassa suorittaa muut viralliset asiansa. Asemalta
haen oli ajanut hotelliin ja ottanut siellae itsellensae huoneen niiksi
paeiviksi, joina aikoi viipyae Helsingissae; mutta kotiinsa aikoi mennae
vasta haemaertaeessae, kun oli kaikista muista asioista vapaa, ja
myoeskin--kun ei haenen liikkumisensa niillae kaupungin huonomaineisilla
laitakaduilla olisi tarpeettoman julkista.

Riemu sydaemmessae, veikeaenae, nuorena viiksiniekka upseerina haen asteli
niitae kotikaupunkinsa katuja, joilla oli koulupoikana juoksennellut,
joista joka soppi ja kaeaenne oli haenelle tuttua ja kodikasta. Kulkiessaan
nopeasti toimehikkaan naekoeisenae niinkuin taerkeissaekin asioissa haen
vasemmalla kaedellaeaen piteli miekkaa, ettei se jaloissa hoippunut, ja
oikealla taas oli aina valmis sotilastervehdyksiin. Joka toinen
vastaantulevista, tai joka kolmas, jos vaan olivat paeaekaupunkilaisia,
tunsi haenet naeoeltae, mutta melkein kaikki aellistyivaet vaehaen liian
myoehaeaen, niin ettae haen, nopeasti kulkiessaan, oli jo ehtinyt ohitse
silloin kuin toinen vasta paeaesi perille siitae kummasta, ettae tuokin nyt
on siis upseerina. Odottakaa, odottakaa, soi haenessae riemuisa lupaus
vastaantulijoille. Odottakaa, taemae on vasta alkua!

Ei haen sentaeaen malttanut iltaan asti kulkea kaduilla poikkeematta sille
pienelle torille, mistae tiesi kotitalonsa kaukaa naekyvaen tutussa rivissae
muiden katutalojen kanssa. Sykkivin sydaemmin haen laehestyi sitae katujen
kulmaa, sillae kuka ties juoksee Kerttu paljasjalkaisena kadun yli, ihan
elaevaenae se Kerttu, jota haen oli monta