aen,--vaikka oma poika
oli tuon ja tuon siihen piirrellyt! Kustaavalta putosi kirjotukselle
maerkaeae, jonka haen saeikaehtaeen pyyhki siitae pois. Oliko haen jotenkin muita
mitaettoemaempi, huonompi, koska ei elaemae ollut haenelle antanut mitae haen
olisi nyt pitaenyt omaa hengitystaensaekin taerkeaempaenae, kykyae saamaan
tietaeae mitae haenen oma poikansa, haenen synnyttaemaensae, haenen imettaemaensae,
haenen kaetkyessae heiluttamansa taessae haenen edessaeaen, taessae haenen
kaesissaeaen haenelle puhui? Frans ja haenen poikansa ja monet lapsetkin
lukivat, ja lukivat kuin lystiksensae, ei muun vuoksi kuin saadaksensa
tietaeae sotauutisia ja muuta mitaetoentae--Herra Jumala ja taivaallinen isae!
jospa Hannes kirjottaakin laehtevaensae sotaan! laemaehti nyt Kustaavan
mieleen.

Haenen rupesi sydaen pelosta niin sykkimaeaen, ettae taeytyi mennae kohta
tapaamaan Kerttua kenraalin herrasvaeen luo, missae Kerttu palveli,
vaikkei tyoeaikana saanutkaan kaeydae palvelijain luona vieraisilla.
Ikkunat jaeivaet auki laepaettaemaeaen.

Onneksi olivat herrasvaeki vielae makuulla, kun Kustaava tuli Kertun luo.
Toinen palvelija oli mennyt torille ja Kerttu sentaehden hoiti taemaenkin
tehtaeviae; seisten hellan luona haen paraillaan odotteli kahvin
kiehautumista.

--Nyt en minae jouda, taeti kulta, sanoi Kerttu.

Ettei Kerttu saeikaehtaeisi hirmuista uutista, sanoi Kustaava haenelle
kohta:

Naein kauheata unta ... Hannes vietiin sotaan...

Kerttu rupesi nauramaan:

--Mihin sotaan?

--Turkin sotaan, sanoi Kustaava.

--Voi taeti kulta, Turkin sota on jo paeaettynyt, luuletteko etten minae ole
sitae asiaa seurannut.

Kustaavan vieraehti kuin kivi sydaemmeltae.

--Minulla olisi taessae kirje, sanoi haen asettuen Kertun paikalle hellan
viereen, jossa kahvin hoeyry pannun kantta jo koholle puskutteli.

Kerttu lensi hehkuvan punaseksi; otti nopeasti kirjeen ja
silmaenraepaeyksen siihen katsottuansa kaevi Kustaavan kaulaan ja yhtaikaa
sekae nauraen ettae itkien rupesi sanomaan: voi, voi, voi, voi! Sitten
nauru voitti ja haen rupesi riemuissaan pyoerittaemaeaen Kustaavaa ympaeri.

--Hannes tulee! Hannes tulee!

Kustaavan piti istua, sillae jalat eivaet kannattaneet seista naein suuren
uutisen jaelkeen. Kaikki meni sekasin haenen paeaessaeaen. Viiden vuoden
peraestae aekkiae yhtenae paeivaenae kaikki on ratkaistu!

Mutta sekasin meni kaikki kyoekissaekin. Kello pirisi sisaellae. Kahvi
kuohui ylitse. Kansi oli jaeaenyt Kusta