Kyllae minae olen ennenkin osannut huoneita
sisustaa", sanoi haen.

Mitae enemmaen Frans naein hommasi, sitae paremmin Kustaava alkoi myoentaeae,
kuinka tuiki vaelttaemaetoentae taemae oli, kuinka kehnossa tilassa haenen
asiansa todella olisivat Hanneksen tultua olleet, ellei Frans olisi
ajoissa puuhiin ryhtynyt.

Naein Frans tuli vihdoin taeydelliseksi isaennaeksi kaikkiin Kustaavan
asioihin ja haen nautti elaemaestae taeysin siemauksin, aivan suunnattomia
tulevaisuuden tuumia paeaessaensae pyoeritellen.

Hannes ei tullut kuitenkaan vielae syksyllae, mutta tasan viiden vuoden
kuluttua siitae kuin haen oli laehtenyt Suomesta, toukokuussa, siihen
aikaan kuin tuiman, paljolumisen talven peraestae lauhkea kesaeilma aekkiae
laskeutui maahan ja heraetti elaemaen.

Kustaava varhain aamusilla rupesi irrottamaan ylaekerran sisaepuolisia
talvi-ikkunoita. Silloin haen naeki postiljoonin tulevan kirje kaedessae
pihalle. Tuli yloes, ojensi kirjeen haenelle ja meni.

Kustaava otti kirjeen ja pani viereensae penkille, jolla seisoi ikkunoita
aukomassa. Haen ei osannut lukea. Veri lensi haenen kasvoihinsa ilosta ja
uteliaisuudesta, sillae ettae kirje oli Hannekselta, sitae ei haen
hetkeaekaeaen epaeillyt. Nyt kun vaan Kerttu tulisi iltapaeivaellae ja lukisi
haenelle mitae siinae seisoo.

Kustaava rupesi muka jaelleen ikkunoita irrottamaan, mutta katse lensi
tavan takaa rahille silloinkin kuin kaesien olisi pitaenyt olla
ojennettuina yloes ja silmaein tarkata ikkunain rakoja, joista pumpulit
tippuivat. Ei, ei haen voinut jatkaa tyoetaensae ennenkuin oli ainakin vaehaen
aikaa istunut kirje kaesissae. Ja haen istui rahille ja silitteli kirjettae
sylissaeaen. Siinae, siinae nyt oli kaikki mitae varten haenen sydaemmensae
tykki, vastaukset vuosien kysymyksiin ja kaipauksiin: missae sinae olet?
mitae ne tekevaet sinulle? ajatteletko aeitiaesi? tuomitsetko haentae, kun haen
on sinut viskannut vieraalle maalle vieraitten ihmisten pideltaevaeksi?

Kustaava varovasti avasi peukalollaan kirjekuoren kulmaa, aukasi
enemmaen, kunnes kirje alkoi liikkua, vielae vaehaesen repaesi kuoren paperia
ja kirje irtausi. Kun ei nyt vaan olisi tullut tehtyae mitaeaen tyhmyyttae,
haen ajatteli,--mutta ei malttanut olla avaamatta kirjettae levaelleen. Oli
siinae sivun verran rakasta toeherrystae. Ja tuo on varmaan nimi; sellaisen
tapaista Kustaava oli ennen naehnyt Hanneksen kouluvihkojen paeaellae.

Ettei sentaeaen voinut tietaeae, vaikka piteli kaesissae