aestae tyoeajastaan kaeyttaeae taehaen
kaesiae lepuuttavaan ja samalla monin verroin tuottavampaan tyoehoen.

Kun asia oli nyt alulla, tunsi Frans kuitenkin ottaneensa vasta
ensimaeisen askeleen voittoon paein. Mutta haen jatkoi vaesymaettae.

Frans oli aivan viime vuosina rikastunut tavattomasti, vielaepae itse
siitae melkein tietaemaettae; ainakaan ei ollut tikkua ristiin pannut taemaen
rikastumisensa vuoksi. Kaupunki oli vaan ruvennut Franssille aivan
tuntemattomista syistae huikeasti kasvamaan. Sanottiin norjalaisten
insinoeoerien tulleen maahan ostamaan talollisilta tukkipuita ja maksavan
niistae ennen kuulumattomia hintoja, niin ettae jolla metsaeae oli, haen
rikastui kohta. Mutta niitae asioita ei Frans ymmaertaenyt. Haen naeki vaan,
ettae rahaa alkoi tulla kuin syytaemaellae kaupunkiin. Ihmiset vaeljensivaet
kukkaroitaan, toiset eivaet paeaesseet rahoistaan heittelemaellaekaeaen, kassat
taeyttyivaet, pankit paisuivat, tehtaat tupruttelivat savujaan, junat
vihelsivaet, laivat puhalsivat. Mutta kaikista tulliporteista tulvi
tulvimalla maattomaksi ja metsaettoemaeksi jaeaenyttae kansaa raha-ansiolle.
Ja kun kerran tulivat, eivaet koskaan enaeae laehteneet. Niinpae kasvoi
kaupungin vaekiluku Franssin aikana 20 tuhannesta laehes 100 tuhanteen.
Mutta Franssin rikkaus tuli ilmi naein: Haen rupesi panttaamaan vanhaa
taloansa saadakseen lainan, jolla aikoi ostaa sen talon, missae Kustaava
asui. Kun haen rupesi rahapaikoista rahaa tiedustamaan luvattiin haenelle
lainaa kolmas osa talon arvioidusta arvosta, mutta sen johdosta
tapahtuneen arvion mukaan teki taemae kolmas osa kolme kertaa suuremman
summan kuin minkae Frans oli alkujaan talostaan vaarin rahoja maksanut.
Naein huomasi Frans olevansa tonttien huikean hinnannousun vuoksi laehes
kymmenen kertaa rikkaampi kuin oli itse luullutkaan. Ajaa huristella
oeisin jonkun vuoden pitkin katuja, ryypiskellae, nautiskella, sitten
mitaeaen tekemaettae maata selaellaensae ja heraetae sadantuhannen omistajana!
Taikalinna, satujen ihmemaa oli haenelle taemae kultainen kaupunki
ehtymaettoemine rikkaudenlaehteineen.

Semmoisesta pikkuasiasta kuin Kustaavan pienen taloraehjaen ostamisesta ei
haenen asioissaan siis kannattanut puhuakaan. Sitae taloa ei oltu koskaan
arvioitu ja haen sai sen halvasta. Itse haen jaei vaarin ja poikien kanssa
sentaeaen asumaan vanhaan taloon siirtaeen ainoastaan viini- ja
portterikaupan uuteen.

Taemae tuli kaikki jotensakin Kustaavan tietaemaettae. Fran