oisiinsa.

Ja niin edespaein.

Kesaekuuman tultua matkusti kaarti leiriin Venaejaelle ja Hannes vietiin
mukana. Taemae oli Kertulle vastaisen pitkaen eron esimakua.

Mutta Kerttu kaeytti aikaa hyvaekseen.

Yksikseen jaeaetyaeaenkin haen lakkaamatta tutki kaeyttaeytymissaeaentoejae, joista
nyt kerran koko haenen vastainen onnensa ja elaemaensae naeytti riippuvan.

Kaikista Hanneksen opetuksista, suuttumisista ja leppymisistae oli
Kertulle jaeaenyt varmimmaksi tulokseksi se tieto, ettae Hannes ei kaersinyt
Kertun matkivan muita ihmisiae. Siitae tahtoi Kerttu nyt tehdaekin
itsellensae periaatteen, ja pienellae nyrkillaensae lyoeden otsaan koetti
takoa sitae opetusta paeaehaensae. Mutta juuri taemaepae Hanneksen vaatimus se
tekikin kaikki niin vaikeaksi. Sillae kuinka saattoi ilman mallia tietaeae
millaisena pitaeae olla! Ja sitaepaitsi Kerttu suuresti epaeili, ettae
Hanneksella itsellaeaen oli jokin salainen malli, jonka mukaan haen
arvosteli ihmisten kaeyttaeytymistae. Jo kauan aikaa oli Kerttu epaeillyt,
ettae everstin perhe, josta Hannes ei Kertun kanssa koskaan puhunut,
koska piti haentae siihen liian ymmaertaemaettoemaenae, oli juuri se Kertulta
salattu "kaikkein pyhin", josta Hannes ammensi tietonsa ja vaatimuksensa
mitae kaeyttaeytymiseen tulee. Nyt oli everstillae paitsi poikia myoeskin
neitejae. Ja Kerttu sentaehden pani ensimaeiseksi tarkotusperaeksensae paeaestae
naeitae neitejae naekemaeaen ja niistae jotain mallia itsellensae ottamaan. Ei
tietysti haen toivonut koskaan voivansa laittaa itseaensae niin hienoksi
kuin kuvaili everstin neitien olevan, mutta ehkae haen jotain sinnepaein
voisi saavuttaa--tai ainakin paeaestae edes ymmaertaemaeaen mikae se oikeastaan
Hannesta ihmisissae miellytti.

Eikae kestaenyt kauan ennenkuin Kerttu paeaesi jo niin pitkaelle taessae
tarkotuksessaan, ettae tutustui everstin palvelijain kanssa. Koeksae lupasi
haenen istua odottamassa sattuisiko joku neideistae tulemaan kyoekkiin,
ettae Kerttu olisi saanut niitae naehdae. Mutta odottamisesta ei ollut apua.
Koeksae kyllae kertoi herrasvaeestae kaikellaista ja sai Kertun
uteliaisuudesta melkein pakahtumaan, mutta elaevaeae mallia ei Kerttu vaan
saanut naehdae. Kerran kaevi everstinna. Katsahti vaehaen oudoksuen Kerttuun
ja meni, jonka jaelkeen palvelija sanoi: nousisit yloes, kun herrasvaekeae
tulee. Kerttu punastui, mutta pani visusti mieleensae taemaen ensimaeisen
kaeyttaeytymis-saeaennoen. Ajatella, ettae Hannes tulee kerran up