ae, sillae ne esimerkit, joita haen nyt
ajatteli, eivaet olleet mitaeaen virkamiehiae, vaan lapsia, ja sittenkin oli
yhtae selvae ja jyrkkae ero. Kun haen siitae Hannekselle sanoi, selitti
Hannes, ettae lapsi on sitae mitae haenestae "meinaa" tulla. Niinpae Hanneskin
oli yhtae hyvae kuin herra niinkauan kuin haenestae meinasi tulla
ylioppilas, mutta nyt ei haen enaeae ollut mikaeaen herra.

--Valurimestari Liimatainen on myoeskin herra, sanoi Kerttu.

--Omasta mielestaeaen, sanoi Hannes, mutta ei herrain mielestae.

--Mutta sillae on palvelijoita eikae muija keitae ruokaa, sanoi Kerttu.

Nyt huomasi Hannes rusetin Kertun kaulassa.

--Mitaes valurimestari taehaen kuuluu? sanoi haen kiivastuen.

Ja haen huomasi esiliinan ja narisevat kengaet.

--Kerttu vissiin meinaa tulla valurin rouvaksi, mutta pois semmoiset
meiningit, sanon minae. Pane pois kohta tuo kaulastas.

Kerttu riisui pelokkaasti rusetin kaulastaan.

--Vai semmoisia, vai semmoisia! puhui Hannes ja suutuksissaan kaeveli
nopeasti keittioen nurkasta toiseen.

--Itsehaen olet kaeskenyt mennae kansakouluunkin ja kengaet panna jalkaan.

--Hiljaa! sanoi Hannes uhkaavalla aeaenellae.--Kerttu ei saa viisastella,
kyllae minae opetan. Ei Kerttua kukaan kasvata eikae kurita, siis minun
taeytyy se tehdae. Vai sinae taessae froeoekinaeksi rupeisit!

Naein sanoen Hannes tuli Kertun luo ja tukisti haentae aimo lailla.

Kerttu rupesi itkemaeaen, mutta oli oikeastaan onnensa huipulla. Nyt oli
ainakin selvaeae, ettei Hannes miksikaeaen herraksi enaeae meinannut.

Vaehaen itkettyaeaen Kerttu tuli Hanneksen eteen esiliinan kulmalla silmiaeaen
pyyhkien, niiasi ja pyysi anteeksi.

--No-no, sanoi Hannes.--Kerttu muistaa vaan, ettei toisten enaeae...
Kerttu saa nyt istua pallille, niin minae kerron Kertulle taas historiaa.

Ja kun Kerttu oli istuutunut, alkoi Hannes pasuunamaisella, osaksi
opettajaa ja osaksi komentavaa kenraalia matkivalla aeaenellae kertoa
Austerlitsin tappelusta, johon he edellisiltae kerroilta olivat
joutuneet. Senjaelkeen rupesi kyselemaeaen.

--Muistaako Kerttu kuinka monta miestae Napoleonilla oli taessae
taistelussa?

--Kahdeksankymmentae ja yhdeksaen tuhatta, sanoi Kerttu.

--Ei. Niinpaljon oli liittoutuneilla. Napoleonilla oli kuusikymmentae
viisi tuhatta, siis laehes kaksikymmentae viisi tuhatta vaehemmaen.--Nyt
kerro kuinka Napoleon voitti.

--He meinasivat kiertaeae oikealta puolelta...

--Liittoutuneet aikoivat kiertaeae Napoleonin