eaentaensae.

Nyt olivat miesvangit jo kaikki kulkeneet pihan yli, ja naiset, jotka
olivat heidaen kanssansa puhelleet, tulivat pois ikkunalta ja
kokoontuivat hekin Maslovan ympaerille. Ensin tuli muljosilmaeinen
salakapakoitsija tyttaerensae kanssa.

--No, liikaako maeaeraesivaet?--kysyi haen istuutuen Maslovan viereen ja
jatkaen nopeaan kutomistansa.

--Tietenkin liikaa, kun ei ollut rahoja. Jos olisi rahoja ollut ja olisi
liukassuisen asianajajan kustantanut, kyllae olisivat vapauttaneet,--
sanoi Korabljova.

--Vaikkapa sen, miksi sitae taas sanotaan,--sen poerhoetukkaisen,
suurinokkaisen,--se poika se tuopi kuivana vaikka vedestae. Sen kun olisi
ottanut!

--Mene sitae ottamaan,--sanoi hampaat irvessae heidaen luoksensa istahtunut
Horoshafka:--se poika ei tuhatta vaehemmaestae ottaisi edes sylkaeistaekseen.

--Naekyy olevan sinun kohtalosi kerran sellainen.--puuttui puheeseen se
akka, joka oli syytetty murhapoltosta.--Onkos taemae sitten helppoa
kantaa: ensin viepi pojalta vaimon, sitten toimittaa haenet taeiden
ruuaksi linnaan ja vielae minutkin samaan paikkaan vanhoina paeivinae,--
alkoi haen taas jo sataan kertaan toistamansa historian;--linna tai
mierontie, jompikumpi on aina edessae. Jollei mierontielle niin linnaan.

--Ainahan ne samalla tavalla,--sanoi salakapakoitsija, ja tarkastettuaan
tytoen paeaetae, pisti sukankutimen viereensae, veti tytoen jalkojensa vaeliin
ja alkoi vikkelin sormin hakea haenen paeaestaensae. "Mitaes menit viinaa
kauppaamaan". Vaan millaepaes lapset olivat ruokittavat?--puhui haen,
jatkaen tuttua tyoetaensae.

Naemaet salakapakoitsijan sanat muistuttivat Maslovaa viinasta.

--Ottaisko lasin,--sanoi haen Korabljovalle pyyhkien paidan hihalla
kyyneleitaensae ja vaan silloin taelloein enaeae nyyhkyttaeen.

--Mitaes, olkoon menneeksi,--sanoi Korabljova.

XXXII.

Maslova kaivoi rahat esille, niinikaeaen korvapuustin sisaestae, ja antoi
Korabljovalle kupongin. Korabljova otti kupongin, katsahti siihen ja,
vaikkei osannutkaan lukea, uskoi mitae kaikkitietaevae Horoshafka sanoi,
ettae paperi oli arvoltaan 2 ruplaa 50 kopekkaa, ja kiipesi venttiilin
lokerosta ottamaan sinne piilotettua viinapulloa. Taemaen
naehtyaensae menivaet kaikki ne naiset, jotka eivaet olleet heidaen
lavitsanaapureitansa, paikoilleen. Maslova sillae vaelin puisti tomun
huivistansa ja mekostaan, nousi lavitsalle istumaan ja alkoi syoedae
korvapuustia.

--Minae koetin pitaeae sinulle teetae, mutta se